Ranskan läpiajo sujui leppoisasti. Maa on iso ja täynnä peltoja joiden keskellä suhailtiin pikkuteitä kyläpahasesta toiseen.
Aamupala maissipeltojen äärellä.
Peltoa pellon perään.
Alkumatkasta ihmeteltiin useiden liikennemerkkien oheen lisättyjä RAPPEL kylttejä. Suomi-ranska-suomi tiesi kertoa rappelin tarkoittavan ”muistutus, huomautus”. Hämärän peittoon jäi, miksi joka toiseen liikennemerkkiin täytyy tämä lisäkilpi liittää. Tai kääntäen; miksi joka toisessa ei sitä tarvita. Suomalaisen mielestä aikamoista tuhlausta.
Huomautus; nopeusrajoitus 110 km tunnissa.
Nissan kulki loistavasti. Moottori kävi kuin unelma, eikä öljyäkään hävinnyt. Kulutuksenkin saimme huomata jäävän mukavasti piirun päälle kuuten litraan satasella. Tavaratilakin muuttui kädenkäänteessä parisängyksi, eikä Corsan kauppaanjääminen enää harmittanut. Matkan ainoa pieni takaisku havaittiin jo 250 km jälkeen:
Belgian pikkutiet tekivät tehtävänsä.
Pakoputken katkeaminen ei matkantekoa hidastanut ja saatiinpahan käyntiäänet entistä miehekkäämmiksi.
Pyykkihetki leirintäalueella.
No comments:
Post a Comment