Greve geral

Iltapäivällä lähtiessäni yliopistolle hieman ihmettelin kadulle kerääntynyttä roskapussien määrää, yleensä kun ei rapun roska-astia ehdi täyttyä ääriään myöten ennen kuin roska-auto jo sen tyhjentää.

Yrittäessäni luennon jälkeen hoitaa itselleni vihdoin tunnuksia koulun sisäiseen järjestelmään, sain kv-toimistossa kuulla, että mikään ei ole auki, koska tänään on yleislakko. Metrot ja lautat joen yli eivät kulje, ja useimmat julkiset virastot ja palvelut ovat suljettuina, mm. useat sairaalat hoitavat vain hätätapaukset ja monet suuret koulut eivät anna tänään opetusta. (BBC: uutisointia aiheesta englanniksi ja paikallisen Expresson portugaliksi.)

Lyhyesti; kyse on julkisen sektorin työntekijöiden tyytymättömyydestään työoloihin ja eteenkin palkkaansa. BBC tietää kertoa, että Portugalin talouden kasvu oli alhaisin viime vuonna Euroopan maista (1,3 %) ja että mm. Tsekki ja Slovenia ovat jo menneet BKT/asukas luvuissa mitattuna Portugalin edelle. Hallitus väittää parannuskeinojensa jo purevan tilanteeseen, mutta lakon järjestäjien mielestä tämä tapahtuu juuri julkisen sektorin työntekijöiden kustannuksella.

Viimeksi koko maan laajuinen julkisen sektorin yleislakko järjestettiin marraskuun 9.-10. Tällöin vastustettiin hallituksen päätöstä supistaa julkisen sektorin 700 000-päistä työntekijäjoukkoa 75 000:lla.

Silti portugalilaisten usko lakkojen voimaan tuntuu heikolta. Kuten eräskin opiskelija totesi, ”No nehän nyt lakkoilee joka vuosi, kun eivät saa tarpeeksi rahaa valtiolta. Ja valtiolla ei yksinkertaisesti ole rahaa mistä maksaa niille.”. Tähän mennessä miulle on myös välittynyt kuva, että portugalilaisten usko poliitikkoihin yleisesti on hyvin heikko..

Flunssan kourissa taas

Perjantaina illalla se taas alkoi tuttuun tapaan, kurkkukivulla. Lauantaina piti päästä edes vähän kokeilemaan Montesanto puiston keinotekoista kiipeilytornia täällä kaupungissa, vaikka nenä vuotikin jatkuvasti vettä. Sunnuntaiaamuna vaiensin päässäni soivan äänen joka käski jäämään kotia, ja paperinenäliinapinon kanssa lähdin mukaan kiipeämään.

Rocodromolla tapaamani Xinan ja muiden kanssa on ollut tarkoitus jo muutamaan kerran aiemminkin lähteä kiipeämään, mutta vasta nyt sopi aikataulut yhteen. Suuntana oli Setubalin niemimaa ja vaikka alkuperäisenä suunnitelmana oli jotain aivan muuta, päädyimme Serra da Azoia:an samalle sektorille, kuin missä kävimme jo kiipeämässä Janin ja Petrin kanssa Vipen täällä ollessa. Lopulta paikka ei harmittanut ollenkaan, maisemat kun olivat mahtavat, ja paikan V+ reitit jäivät viimeksi vielä vähän kaivelemaan. Nyt reitit olivat nautinnollisia kiivetä (sopivan helppoja hieman flunssaiseen oloon, mutta silti krukseissa oli mukavasti puuhaa) ja sain todeta ainakin jotain oppineeni viime kerrasta; näkemään kallion otteita paremmin.

Saksalainen Matthias 5-vuotiaan ihailijansa, Rafael:in kanssa.



Rafan valokuvaustaitoja osa yksi..



..ja osa kaksi. Matthias oli ilmeisesti helpommin lähestyttävissä, ja sai osakseen enemmän kuin tarpeeksi huomiota, ennen kuin Rafa uskaltautui tulla myös miun kainaloon kiehnäämään.



Sori vaan Vipe, tässä tiukka haastaja.



Paikallisia leivonnaisia. Keskellä "Pasteis de Azeitão", joiden takia kahvilaan mentiin.



Leivoksien keltainen väri (sekä maku..) tulee juuri niistä "aurinkoisista", jotka pienenä aina piti jättää keitetyistä kananmunista syömättä.

Maanantaina ei sitten tuntunutkaan ainakaan yhtään paremmalta.

Kipeänä olemisessa tylsintä on se, että kun vihdoin olisi kaikki aika lukea ja kirjoittaa kaikkea rästiin jäänyttä, ei keskittymiskyky kuitenkaan riitä mihinkään. Lopputuloksena on tylsistynyt ja kiukkuinen, ja vain odottaa koneen äärellä juttuseuraa ilmaantuvan. Kun vihdoin joku ilmaantuu linjoille, ei tosiasiassa ole mitään sanottavaa ja kiukkuisena haluaisi vain valittaa ja siten tartuttaa pahaa tuultansa muihin.

Toisaalta kun ei ole kuumetta, sitä tuntee velvollisuudekseen hoitaa edes joitakin puoli pakollisia asioita, ja niinpä olen eilen sekä tänään muutamiksi tunneiksi raahautunut yliopistolle. Jos keskittymiskyky ei tunnu riittävän edes suomen kielen lukemiseen, niin portugalille vieläkin vähemmän. Yritän vain kovasti näyttää siltä, että olen mukana aiheessa ja keskittyä pitämään silmät auki.

Poltetta perslihaksissa..

Yhtä suunnittelematta kuin kuukausi tänne tuloni jälkeen lakkasin käymästä capoeira tunneilla, eilen jälleen palasin sinne.

Jo ennen tänne tuloani päätin, että täällä saisi luvan vihdoin olla aikaa harrastaa. Jotenkin viime syksy ja sitä edeltänyt kevät (loppukevät siis, tammi-helmikuu kun meni reissatessa) olivat sellaista tohinaa opiskelujen kanssa, ettei harrastamiseen tuntunut olevan aikaa. (Tuntunut, koska ainahan kyse on vain ajankäyttövalinnoista, vaikka ihmisillä onkin usein tapana kokea elämäntapavalintansa itsestään riippumattomina ”pakkoina”..) Joten heti tänne tultuani menin koulun capoeira tunneille ja rupesin etsimään kiipeilyseuraa. Capoeira jäi ensimmäisen kuukauden jälkeen, vaikka tarkoitus ei ollutkaan lopettaa. Ensin tuli Vipe kyläilemään, sitten lähdin Ranskaan, jonka jälkeen ei enää ollutkaan varaa maksaa batizado maksua ja taas capoeira jäi.. Hetken jälkeen ei enää kehtaa ilmaantua paikalle.

Mutta sitten sattumalta törmäsin iltapäivällä yhteen capossa käyvään poikaan, joka sanoi että tänään on treenit Santos:issa, lähde mukaan! Capoeira treenejemme mestre vetää ryhmiä myös Santos:issa. Tunnin treenien jälkeen pidettiin vielä puolituntinen laulutreeniä, jossa muutama pisimpään caponnut poika laulaa luikautteli itse (!) tekemiään capoeira lauluja.. ;)

Barça

Koska halvimmat lennot jotka löysin, olivat Barcelonan kautta, oli se hyvä syy, pysähtyä päiväksi tapaamaan tuttuja, vaikka väsymyksen takia olisi myös suora matka portugalin kotia tällä kertaa kelvannut.

Barcelonassa miut ystävällisesti sohvalleen majoittivat dominikaanilainen David ja Davidin tsekkiläinen tyttöystävä Lucie, joiden kanssa oli mukava hieman vaihtaa kuulumisia. Barcelonassa huomasin että välimerellinen lämpö (nyt puhutaan säistä, välimerellinen lämpö- käsitettä kun ei mielestäni Barcelonassa voi käyttää kovinkaan hyvin puhuttaessa paikallisista ihmisistä..) tuntui aivan erilaiselta kuin Lissabonin ilmasto täällä Atlantin kupeessa. Lentokoneesta ulos astuessa huomaa ilman tuoksuvan erilaiselle kosteuden vuoksi ja vaikka lämpötilat tuon puolentoista vuorokauden aikana olivatkin vain 20–23 astetta, niin ilmasto tuntui kuumemmalta myös siitä syystä etteivät yölämpötilat eronneet montaakaan astetta päivälämpötiloista. Lissabonia viilentää osaltaan tietysti myös Atlantilta puhaltava tuuli.

David & Lucie.

Suomessa 16.-22.5

Kuinka mahtavaa olikaan päästä käymään Suomessa! Pakkohan se on myöntää, että suurin Suomi ikäväni kumuloituu Vipeen, mutta ainahan sitä ulkomailla hieman kaihoilee kaikkea Suomeen liittyvää.

Ulkomailla ollessa silmä tottuu hyvin nopeasti paikalliseen kaupunkikuvaan ja korva uusiin kieliin, joten pienoinen kulttuurishokki iski Suomeen mennessä. Lentokoneen laskeutuessa Helsinki-Vantaalle koko paikka näyttää yhdeltä isolta metsältä, joka kotiin ajaessa väistyi rakennusten tieltä vasta vähän ennen keskustaa. Uskomattoman vihreyden vastapainoksi kaupungin rakennukset näyttävät hyvin harmailta ja elottomilta, Töölön pastellisävyiset vanhat kerrostalotkin vain haalistuneilta. (Vaikkei täällä Lissabonissakaan värejä kovin rennolla kädellä ole käytetty..)

Kaupunki tuntui silti omalta, vain vähän vierain silmin nähdyltä ja kotiovella tuoksui tutusti kodilta. Kuusi päivää kului aivan uskomattoman nopeasti, ja vaikka monia ihmisiä ehtikin näkemään, niin myös monia, joita olisi kovasti halunnut nähdä, ei vaan ehtinyt. Jos joku yritti tavoitella tänä aikana suomen numerostani, niin sim-korttini katosi jo kuukausi sitten ja käydessäni Suomessa DNA:n liikkeessä järkytyin 8 euron maksusta joka olisi pitänyt maksaa uudesta kortista ja kävelin liikkeestä ulos..

Turkusessakin käytiin, Vipen kavereita moikkailemassa. Ensimmäinen visiitti Turkuun jätti sellaisen vaikutelman, että kaupunki on kaunis, mutta ihmiset ehkä hieman.. epäystävällisiä. Vaikkei koskaan muutaman tapauksen perusteella saisikaan tuomita isompaa joukkoa.

Kiitos myös Sannalle hauskoista syntymäpäivä keimingeistä Kalliossa, joka osaltaan shokeeraavasti muistutti suomalaisten ihmisten tietyistä piirteistä.. ;)

Espanjalaisia vieraita 12.-15.5

Espanjalaiset Marian ja Miguel päättivät tehdä vastavierailun miun viime kuiselle pikapyrähdykselle ja saapuivat muutamaksi päiväksi Madridista Lissaboniin. Nyt on sitten taas vähän lisää turisteiltu keskustan tuntumassa ja Belemissä.

Padrão dos descobrimentos Belemissä.

Rosa-dos-ventos, Belem.



Marian ja Miguel esittelemässä turistikohdetta.



Mosteiro dos Jerónimos, Belem.

..ja sama lähempää.



Torre de Belem.

Praça de comercio, Baixa, Lisboa.

Edellisen kuvan portin "alta".



Praça Dom Pedro IV eli tutummin vain Rossio.



Sama mesta.



Ja kuvakulmasta, josta myös itse herra Dom Pedro IV on päässyt kuvaan.

Euroviisut

Kunnon suomalaisena tietenkin pitää katsoa euroviisut. Varsinkin sen kerran kuin ne jonkun vahingon kautta järjestetään Helsingissä. Hannan keittiössä järjestettiin viisukatsomo jossa euroviisuja hurrattiin suomalais-espanjalais-italialais joukolla. Kovin suurta joukkoa ei euroviisujen varjolla saatu paikalle houkuteltua, mutta pieni keittiö täyttyi hyvin tästä porukasta joka koostui Hannan ja miun lisäksi Hannan suomalaisista vieraista Maijusta ja Eevasta, miun espanjalaisista vieraista Marianista ja Miguelista ja keittiössä välillä vierailevista Hannan italialaisista kämppiksistä.

Viisuista jäi näkemättä juuri ne esitykset joihin kohdistui miun suurin mielenkiinto, eli Lordin avajaisrokkaus ja Apocalyptican välitaukoesitys. Alku missattiin ihan vaan muuten epähuomiossa ja paikallinen tv-kanava puolestaan piti suoraan lähetykseen ahtamillaan mainostauoilla (!) huolen siitä, ettei Apocalypticaan tarvinnut katsoa.

Asuntoesittely

Kiitos Hannan (siis siskon), nyt on koko asunto kuvattu.. tässä kierros. :)



Toinen puoli keittiötä ja mie tekemässä sitä mitä täällä asuvat portugalilaiset tytöt eivät oikein tykkää tehdä. Ainakaan tässä asunnossa.



Miun huone sekasotkuisena Hannan ollessa täällä. Huomaa vasemmalla näkyvä umpeenmaalattu ikkuna. Seinän takana on portugalilaisten huone ja tuon ikkunan kohdalla kerrossänky, joten herätyskellot kuuluvat ikkunan takaa yhtä selvästi kuin soisivat miun huoneessa.



Käytävä, joka muuten voisi ahdistaa, mutta keltainen väri piristää kummasti.



WC tilat. Lukkoa ei ovessa ole, mutta kyllähän nyt tyhmempikin tajuaa että sisällä on joku kun ovi on kiinni. Tai ainakin oppii tajuamaan, kun kerran unohtaa..



Partsi.



Ja kauniitakin kauniimmat maisemat parvekkeelta.



Erityisesti pidän tähän suuntaan aukeavista maisemista. Helsingin kortteleiden sisäpihojen modifioimista suunnittelevat voisivat mielestäni tulla ottamaan mallia Portugalista.

Hanna Lissabonissa 3.-8.5

Neljän päivän ajan yritin näyttää Hannalle edes pienen palan Lissabonia. Ehdittiin käymään Orientessa paikallisessa Heurekassa, Pavilhão do Conhecimento:ssa, jonka mielestäni Heureka päihittää mennen tullen, ja Oceanáriossa katselemassa kaloja ja muita mereneläviä. Keskustaa yritettiin kävellä ristiin rastiin, Feira da Ladra –kirpparilla käytiin ja vähän shoppailtiin. Paikalliseen ruokaan en ole kovin ihastunut, mutta kahvilakulttuurista yritettiin ottaa kaikki irti.

Centro Vasco da Gama.

Parque das Nações

Lähteekö ääntä..



Miellyttävämpi ääni.



Onko turhempaa paikkaa köysiradalle? Takana Torre Vasco da Gama.



Feira da Ladran "hippikojuilla".



Elevador de Santa Justa, näköalapaikka Baixa:n yllä.



Oceanario.



Lissabonin oceanariossa pääsee katselemaan 5 milj. litraiseen tankkiin ahdettuja 450 eri lajia.



Sekä katsomaan kissahaiden (catshark) kasvatusta.



Alameda. Takana olevat kaksi tornia (Torre Sul & Torre Norte) ja niiden välissä/ympärillä olevat rakennukset kuuluvat Instituto Superio Técnico:on.



Aamupalalla parvekkeella.



Rossion aukion (Dom Pedro IV) katukivetyksillä. Vaikka kaikkialla ne täällä näyttävät samalta.

Vappu

Ensimmäinen toukokuuta ei täällä Portugalissa ole ihmeempi juhla. Mielenosoituksia tietysti on vappupäivänä, mutta mitään sen kummempia traditioita täkäläisillä ei ole. Hirveän innostunut en vapunvietosta ollut, mutta onhan viikolle sijoittuva vapaapäivä aina mukava viikon katkaisija.

Vappuaattoa vietin istumalla iltaa lähibaareissa tsekkiläisten kanssa.

Vappukaljoilla. Petr, mie, Lucie, Jan ja Vladja.

Vappupäivänä oli tietenkin päästävä perinteiselle piknikille. Sateisen vappuaaton jälkeen vappupäivä alkoi mukavasti lämmittävällä auringonpaisteella, mutta iltapäivän kuluessa pilvet harmaannuttivat taivaan ja sadetta saatiin yöhön asti.

Vappupiknikillä. Jopa karjalanpiirakoita, ruisleipää ja perunasalaattia oli tarjolla.

Petr:in väsäämä hieno teekkarilakki pahvista, teipistä ja vessapaperista.