Tübingen

Katto pään päällä, sänky ja lämmin suihku (ilman ajastinta), joista ei kolmeen viikkoon oltu saatu nauttia. Kiitos niistä Tanjalle, Vipen kaverille.

Marokon ja Etelä-Ranskan Alppien jälkeen saavuttiin takaisin Saksaan. Auto ja sen kuskit ovat kaikki hyvissä voimissa.

Kuvia ja juttua yritetään päivitellä lisää tällä viikolla, nyt kun ollaan palattu takaisin sivilisaation keskelle, jossa netti on käsillä.

Takaisin Lissabonissa

N. 1550 kilometrin ja viiden maan läpiajon jälkeen palasimme Lissaboniin.

Tervetuloa parkkimaan Lissaboniin.

Huomaa kotikadun oikean reunan tuplaparkkiminen yöksi. Paikallinen tuttavani tiesi tässä kertoa, etteivät Lissabonin parkkipirkot ole oikeutettuja sakottamaan kuin laillisien paikkojen maksamatta jääneistä parkkimaksuista. Laittomille paikoille parkkijoiden sakottaminen onkin sitten jo poliisin heiniä, joita ei voisi vähempää kiinnostaa.

Aikaa reissuun meni, mutta itsepähän valittiin välttää moottoriteitä (maisemat & hinta). Auton kulutus pysyi tasaisesti hieman yli kuudessa litrassa, joten menovettä paloi n. 160 litraa. Espanjassa tankintäytön takia ajettiin jopa ylimääräisiä kilometrejä, kun bensanhinta jäi siellä aina alle 1,10 e/l (halvimmillaan 1,063 e/l)! Muissa maissa kärvisteltiinkin 1,40 e/l kieppeillä.

Huomenna ohjelmassa pyykinpesua ja perjantaina suunnaksi etappi 2; Marokko.

Portugalin maaseutua

Jo hieman ennen Portugalin puolelle pääsyä maisemat alkoivat onneksi muuttua. Espanjan Castilla y Leon –alueen kuvaamiseen ei montaa sanaa tarvita; kuiva ja tasainen. Kylät olivat autioituvia ja rapistuvia, joissa ei aluksi uskottu edes kenenkään enään asuvan.

Pohjois portugalissa oli kuitenkin toisin. Pikkuruiset kylät näyttivät viehättävilta, vaikka väestön vanheneminen näkyykin katukuvassa.

Juuri ennen rajaa Espanjan puolelta löytynyt pieni järvi, jossa uinti virkisti mukavasti (Suomessako kesällä vesi kylmää?). Kylässä pysähdyttiin myös hitsauttamassa pakoputki takaisin kiinni auton alle. Toivottavasti 25 euron hitsaus kestää Suomeen asti.

Mahtava paikka. Aurinkoisella säällä vieläkin parempi.




Aamiaismaisemaa tienposkessa.



Kapeita vuoristoteitä.



Tätä tietä kavuttiin ylös.



Pikaista haikkailua autoilun lomassa.

Baskimaa

San Sebastian eli Donostia.



Vanhan kaupungin katuja.

Tour de France

Ranskan läpiajo sujui leppoisasti. Maa on iso ja täynnä peltoja joiden keskellä suhailtiin pikkuteitä kyläpahasesta toiseen.

Aamupala maissipeltojen äärellä.



Peltoa pellon perään.

Alkumatkasta ihmeteltiin useiden liikennemerkkien oheen lisättyjä RAPPEL kylttejä. Suomi-ranska-suomi tiesi kertoa rappelin tarkoittavan ”muistutus, huomautus”. Hämärän peittoon jäi, miksi joka toiseen liikennemerkkiin täytyy tämä lisäkilpi liittää. Tai kääntäen; miksi joka toisessa ei sitä tarvita. Suomalaisen mielestä aikamoista tuhlausta.

Huomautus; nopeusrajoitus 110 km tunnissa.

Nissan kulki loistavasti. Moottori kävi kuin unelma, eikä öljyäkään hävinnyt. Kulutuksenkin saimme huomata jäävän mukavasti piirun päälle kuuten litraan satasella. Tavaratilakin muuttui kädenkäänteessä parisängyksi, eikä Corsan kauppaanjääminen enää harmittanut. Matkan ainoa pieni takaisku havaittiin jo 250 km jälkeen:

Belgian pikkutiet tekivät tehtävänsä.

Pakoputken katkeaminen ei matkantekoa hidastanut ja saatiinpahan käyntiäänet entistä miehekkäämmiksi.

Pyykkihetki leirintäalueella.

Belgia

Heti matkan alkuun onnistuttiin valitsemaan Belgian pienimmät ja syrjäisimmät tiet, joten matkanteko ei ollut kovin vauhdikasta. Pomppuiset pikkutiet antoivat kestotestin iskareille.

Sateinen pikkukylä Belgiassa.

Pommi kuin pommi

Vuoden 94 farmari Nissan Primera kehrää alla kuin uusi. Herkkuja ei auto paljoa tarjoile, mutta kunto on silmämääräisesti erittäin hyvä ja TÜV, eli saksalainen katsastus, meni eilen läpi ilman moitteita. Nyt tällä autolla siis saisi vielä ajaa Saksassa kaksi vuotta. Myös auton osto ja rekisteröinti sujui helposti, kun ystävällinen autokauppiaamme Mahmud heitti virastokierroksen kanssamme.

Hintaa tälle huville kertyi:

70 e katsastus (pakollinen, koska umpeutumassa)

160 e vakuutus & kilvet (auton maastasiirtovakuutus 2 kk)

42,40 e rekisteröinti

plus X e itse auto.

Eli halpaa kuin heinänteko.

Tavarat ja laatikollinen halpaa saksalaista ruokaa takakonttiin ja matka kohti Portugalia voi alkaa.

Autokauppiaamme Mahmud ja uusi kulkupelimme.


Sivuprofiili.

Autoa ostamassa

Saksassa on kylmää ja sateista. Eli perinteistä Suomen kesää saan nyt sitten maistella Saksan maalla. Vipen meksikokaveri Richard, tai tuttavallisemmin Riku vaan, ystävällisesti majoittaa meidät olohuoneensa lattialla varsin mukavasti ja tarjosi menopeleiksi kaksi polkupyörää, joilla ollaan suhailtu pitkin kaupunkia.

Jo helmikuussa Lissaboniin lähtiessä oltiin melko varmasti päätetty, että Lissabonista takaisin Suomeen tulen maita pitkin Euroopan kesästä nauttien ja Vipe liittyy mukaan niin pitkäksi aikaa kuin työt antavat myöten. Kun varmistui, että Vipekin saa kunnon kesäloman, alkoi vähitellen itää ajatus liikkumisesta autolla Euroopassa. Ainut mikä puuttui, oli se auto.

Tänne sitä sitten tultiin Saksaan halpojen käytettyjen autojen kiilto silmissä. Fillareiden selkään vaan, ja suunnaksi joen toisella puolella oleva Beier:in alue, jossa internet kertoi sijaitsevan useampiakin käytettyjen autojen myyjiä. Käytettyjen autojen bisnes näyttäisi kuuluvan saksalaisille, joiden suonissa virtaa enemmän tai vähemmän turkkilainen tai pohjoisafrikkalainen veri. Liikkeitä löytyi ja roppakaupalla autoja, jotka kaikki myyjien mukaan olivat ”a kuud kaar”.

Autoja katsellessa ja hintoja kuunnellessa budjetti alkoi repeillä jo heti alkuunsa ja päätettiin ottaa hieman enemmän väljää hintahaarukkaan. Tiistai-iltana oltiin miltei jo sitä mieltä että kesäbiiliksemme voisi hyvinkin päätyä näppärän näköinen ja oloinen vuoden ’94 Opel Corsa. Kunnes sitten tuli lukaistua tarkemmin suomessa rekisteröitävien ajoneuvojen vaatimuksia, ja todettua että Corsasta puuttuvat kyljistä sivusuuntavalot eli vilkut, eivätkä etuvilkutkaan kaarru kylkien puolelle. Parempi olla ottamatta riskiä, että Suomessa aiheutuisi lisäkuluja vilkkujen asennuttamisesta.

Ensimmäinen oikea vaihtoehto.

Vaateliaita ei olla autokaupoissa oltu, auton pitäisi olla vain halpa ja toimia hyvin seuraavat 8000 km.. Kuitenkin tosiasiassa ollaan rajoituttu katselemaan joko pieniä neliovisia kaupunkiautoja (alhainen kulutus / ahtaus) tai halpoja farmareita (majoitus / suurempi kulutus). Siihen väliin sijoittuvien autojen hyötyjen ja haittojen suhde ei ole tuntunut olevan yhtä hyvä.

Pienen Corsan jälkeen ollaankin kallistuttu lopulta kombi, eli farmari, mallisen Nissanin suuntaan. Nyt tässä sitten ollaan jouduttu hieman odottelemaan asioiden kehittymistä. Perästä kuuluu miten autokaupat sujuivat.

12.35-16.30 lento Bonn:in

4 kuukautta kestäneiden empiiristen tutkimusten valossa voisin tuloksena esittää tämän kaksihenkisen perheen perhe-elämän kärsineen erillään olosta. Näiden tulosten valossa uskaltaneen johtopäätöksenä todeta, ettei lisää vaihto-ohjelmia suositella tapahtuvan lähitulevaisuudessa.

Mutta nyt se on ohi ja lennän tänään Bonn:iin, jonne myös Vipe saapuu 50 min omaani aikaisemmin laskeutuvalla lennolla. Sieltä olisikin tarkoitus ajaa takaisin Lissaboniin ”uuden perheenjäsenen” kyydissä, jos ostokriteerimme täyttävä (se hinta, se hinta..) kärri on riittävän yhteistyöhaluinen kanssamme.

San Juan Cangas:issa 22.-24.6

Juhannus viikonloppua, näin espanjalaisittain ihan vaan San Juan:ia, lähdin viettämään Pohjois-Espanjassa Galisiassa sijaitsevaan kylään Cangas:iin. Tsekkiläinen kaveri Petr on intohimoinen kajakkipoolon (tai kanoottipoolo, miten nyt suomeksi liekään) pelaaja, ja tätä kautta ajautunut pelailemaan myös espanjalaisten kanssa. Puhetta oli, jos turnaukseen lähtiessä autossa on tilaa, niin mielelläni lähden katselemaan Espanjan periferioita jonkun kerran.

Samalla tuli hieman harjoitusta tulevan kesän varalle; matkaa kertyi kutakuinkin 500 km suuntaansa, joten takamustaan sai hieman puuduttaa autossa.

Ensimmäinen yö nukuttiin hylätyn kirkon pihassa. Yön pimeydessä paikka vaikutti hieman karmivalta, mutta rauhalliselta.

Valoisalla saimme kuitenkin nähdä kuinka kauniiseen paikkaan olimme summamutikassa törmänneet.

Aamupäivällä tutustuin kylään, jonka parasta antia olivat pienet rannat.

Lokkien juhlaa. Lissabonissa olen ihmetellyt, missä ovat kaikki lokit, kun kaupungilla näkyy lähinnä vain puluja. Toisin oli Cangas:issa.

Kajakkipoolo matsista.

Sain parin päivän pikakurssin pelin hienouksiin.

Romukasa rannalla.

Illemmalla selvisi rojukasan käyttötarkoitus. San Juan:ia juhlitaan kokoin myös Espanjassa. Pitkin rantaa ihmiset olivat väsänneet pienempiä ja suurempia kokkoja, joihin tuntui kelpaavan miltei mikä tahansa polttoaineeksi. Koko kylän yllä leijuikin kohtalaisen tiheä savu koko yön.

Juhannusfestaritkaan eivät jääneet tänä vuonna kokematta. Paikalliset bändit vain eivät olleet erityisen hyviä. Aurinkorasvankin onnistuin unohtamaan kotia, josta tuloksena kuvassa näkyvä nenä ja myöhemmin koko naama.

Petr espanjalaisen joukkueensa kanssa ryhmäkuvassa, plus valmentaja (kyllä, se ainoa naispuolinen), plus ylimääräinen pää.

Tenttiin lukua

Maanatain tenttiin lukiessani olen päässyt multilingual opetuksen piiriin. Luentoprujuina saatavilla oleva materiaali kun sisältää enemmän tai vähemmän kotoisen portugalin lisäksi englannin-, espanjan- ja ranskankielistä materiaalia. Tästä syystä nyt harmittelen englannin ja ranskan sanakirjojen jättämistä kotia. Tenttivalvojaan olisi varmasti tehnyt vaikutuksen pinotessani pöydälle kaiken muun materiaalin viereen (kyseessä ”open book” tyyppinen tentti) portugali-espanja-englanti-ranska sanakirjatornin.

Monikielisen materiaalin tulkitsemisen lisäksi opiskelen jonkinlaisin hieroglyfi kirjoitusmerkein kirjoitettua portugalia, koska ilmiselvästi minun ja professorin välissä on syvä sukupolvikuilu, jonka aikana kirjoitusmerkkien tekotapa on muuttunut radikaalisti.

Mitään kunnon kirjaa en täällä tietenkään ole aiheesta ostanut. Lähinnä olen mahdollisuuksien mukaan yrittänyt hyödyntää Suomessa käyttämääni peruskurssin kirjaa, vaikka olenkin pikkuhiljaa alkanut ymmärtämään laskuharjoituksia pitäneen tutkijan parin vuoden takaiset turhautumat ja huudot käyttämämme ko. labran professorin kirjan kelvottomuudesta. Kirja kun on erittäin suppea ja joitakin olennaisia asioita käsitellään siinä vain puolittain tai ei laisinkaan.

Yliopiston kirjastoista sitten metsästelin jotakin käyttökelpoista kirjaa. Peruskirjoja, joita käytetään useammallakin kurssilla täällä, ei löydy kuin muutamia lainattavia kappaleita koko yliopistolta. Laina-aika riippuu opiskelijastatuksesta (lisensiaatti, maisterin tutkinto, jatko-opiskelija..) ja meillä vaihto-opiskelijoilla on vielä erillisehdot. Laina-aika koneosaston kirjastosta 8 vrk ja muista kirjastoista voi olla sitäkin lyhyempi, esim. kemian kirjastosta lainatessani sain kirjat vain kahdeksi päiväksi kotia.. Ymmärtäähän sitä (?), ettei vaihto-opiskelijoille kenties kannata antaa kirjoja kovin pitkiksi ajoiksi. Mutta eikö vaihto-opiskelijat juuri ole niitä jotka ehdottomasti ovat kirjastojen kirjojen varassa. Tuskin kukaan yhtäkään kirjaa kurssille täällä ostaa.

Lukusäät ovat muuten olleet mahtavat. Epävakaista on pidellyt jo jonkun aikaa, lämpötilat eivät paljon 20 asteen yli nouse ja aina välillä satelee. Ei siis ainakaan vielä näkyvissä sitä Portugalin kuumaa ja tuskaista kesää, josta minua on ehditty useammassakin välissä varoitella..

Marsseja, sardiineja ja olutta

Katolilaisessa maassa kun ollaan, pyhimyksiä riittää joka lähtöön. Tänään on São Antonion päivä (Santo Antônio de Lisboa, Santo Antônio de Pádua tai ihan vain näin suomalaisittain Antonius Padovalainen). Kyseinen pyhäksi julistettu mies oli alkujaan Lissabonista ja tästä syystä nykyisin myös Portugalin ja eteenkin Lissabonin suojelija.

12. kesäkuuta illan traditioksi on muodostunut eri kaupunginosien marssit Avenida da Libertadella ja illan juhlien jatkuminen vanhassa Alfaman kaupunginosassa aamuun asti. Marssit eivät tehneet suurempaa vaikutusta, mutta katujuhla on aina katujuhla ja huolimatta liikkumisen hitaudesta Alfaman ihmisiä pullollaan olevilla kaduilla oli tunnelmaa. Kameran jätin kotia, koska unohdin ladata paristot, joten kiitos kuvista kuuluu tsekkiläiselle Tomasille.

Niin ja ne sardiinit. Grillissä kypsennetyt kokonaiset sardiinit (yleensä kuivan ja mauttoman leivän välissä tarjoiltuna) kuuluvat kuulemma olennaisena osana São Antonion päivän juhlintaan.

Marssia Avenidalla.

Ja ihmisiä seuraamassa marsseja.

Ihmisvilinää Alfamassa. Sillä kadulla, missä 28 trami kulkee. Ei Alfamassa katujen nimillä mitään tee, suurinta osaa ei kumminkaan ole kirjoitettu karttaan.

Kaikenlaisia herkkuja myynnissä kaduilla. Osa 1.

Ja osa 2.

Yksityiset grillibileet takapihalla. Tai etupihalla.

Lähdin viettämään iltaa tsekkiläisten kanssa, ja lopulta porukassa oli ainakin puoli labraa poikien työpaikalta. ..Ai miten niin näyttävät insinööreiltä?

Äiti ja iskä 7.-12.6

Jos välillä vaikuttaa etten tee täällä mitään muuta kuin kiipeä, tai ainakaan kirjoita mistään muusta, niin nyt ei sitten käyty kalliota lähelläkään. Äiti ja iskä saapuivat to iltana Lissaboniin ja viettivät täällä vajaa viisi vuorokautta. Loma oli toivottavasti miellyttävä, ainakin miun mielestä ehtivät nähdä aika hyvän siivun kaupunkia käytettyyn aikaan nähden.

Miekin pääsin tutustumaan Lissabonin ravintoloihin paremmin, kun tapanani ei yleensä ole ulkona paljoa syödä. Kasvisvaihtoehdot ovat täällä ravintoloissa täysin nollassa, ellei sitten mene erityiseen kasvisravintolaan, joten kalaa on sitten tullut syötyä viiden päivän ajan ahkerasti.

Mitä nyt ravintolaruuan ja opiskelijaruokaloiden ruuan perustella voi sanoa, niin portugalilainen ruoka on hyvin yksinkertaisesti valmistettua konstailematonta ruokaa, joka silti on hyvin maukasta. Pitkää miinusta annan kasvisruokien puutteen lisäksi suolan käytölle. Syödessä tulee hirvittävä jano ja yleensä vatsan jo täytyttyä viimeisiä paloja ei enää tekisi mieli laittaa suuhun suolamäärän takia. Eksessiivisen suolan käytön vastapainoksi muita mausteita portugalilainen keittiö ei sitten tunnukaan tietävän, kauppojenkin maustevalikoimat ovat yleensä todella suppeat ja usein aivan olemattomat.

Jardim da Estrela -puistossa kahvilla.

Sunnuntaikävelyä Sintrassa. Kaupan olisi vanhoja ja upeita taloja, joskaan aivan remontoimatta ei taitaisi asumaan päästä.

Maurilaisia mosaiikkeja Sintrassa.

Sintran vanhan osan katukuvaa ja taustalla ylhäällä "Castelo dos Mouros".

Yksi Sintran palatseista, "Palacio Nacional de Sintra".

Palatsin sisällä oli ihastuttavia ahtaita kierreportaita.

Ja toiset kiviset.

Vanhoja koristeellisia huonekaluja.

Ja upeita mosaiikeja ja koristeellisia kattoja.

Saman huoneen kattoa tarkemmin

Sintrasta jatkoimme rallikuskin ajamalla bussilla rannikolle.

"Cabo da Roca", Euroopan läntisin piste.

Vapaapäivä Sintrassa

Sintassa jälleen kahden kuukauden jälkeen. Torstaille sattui jokin ”Corpo de Deus” eli ”jumalan ruumis” –pyhä, joka tarkoitti kaikille vapaapäivää. En tiedä mistä tämä juhlapäivä juontaa juurensa (joo, wikipediastahan se nopeasti löytyy, mutta en jaksanut lukea selitystä ;) ), mutta vapaapäivä on aina vapaapäivä.

Aamuinen herätys oli liian aikainen ja olin hieman sekaisin ja väsynyt koko päivän. Joten jos viime viikonloppu oli hyvä kiipeilyviikonloppu, nyt sitten olikin jo aika ottaa vähän takapakkia. Koska Sintran kalliot ovat selkeästi positiivisia, tarkoittaa se sitten sitä että reittien vaikeuksien on tultava muualta. Ja yleensä se tarkoittaa sitä, ettei otteita läheskään ole käsille eikä jaloille ja tasapainoillen on kitkalla mentävä eteenpäin. Ikävä tunne, kun jatkuvasti jännittää pitääkö jalkojen kitka vai ei, vai saako raapia nahkaansa karkeaa graniittikalliota vasten. Oli taas siitä kiipeilystä rentous kaukana.. Väsymys kiristi pinnaa ja kallio, josta ei saa otetta jännitti ja jopa hieman ärsytti joten kiipeilyt jäivät vähän vähemmälle.

Seli seli mutta olipahan kaunis ilma olla pihalla. Ja Sintran luonto on mahtava.



Lähestymisohjekuva, jotta seuraavankin kerran muistaa mistä kääntyy polku kallioille.



Valmistautumista.



Matthias kiipeämässä pyöremuotoisia "tikapuita". Muualta kuvasta näkyy hyvin minkä tyyppistä kallio oli.



Hieman haastavampaa lähestymistä.



Lähestymisen leveysrajoitus.



Tammien (?) oksat täynnä naavaa.