Kalliot kutsuivat taas. Lauantai kiipeämistä kalkkikivikallioilla ja sunnuntaina päivällä me Vipen kanssa lähdettiin jo takaisin kohti Lissabonia. Sattui vaan käymään niin, että Vipellä jäi paikan eri kallioiden lähestymiskartat ja topot taskuun, eivätkä Jan ja Petr löytäneen enää sunnuntaina sopivia kallioita kiipeämiseen.. hups.
Meren äärellä jälleen. Kuvassa myös yksi alueen hylätyistä mökeistä.
Serra da Azoian kallioita.
Itse kalliot eivät olleet mielestäni kaikkein miellyttävimmät kiivetä. Koloja ja reunoja oli enemmän kuin tarpeeksi, mutta hyviä otteita vaikea löytää silmillä ja käsiä syöviä teräviä reunoja paljon. Mutta paikka oli upea, yövyimme pienen talon raunioilla, joka sijaitsi melko jyrkällä rinteellä meren äärellä. Yöllä täysikuu heijasti upean kuunsillan meren pinnalle. Kesämakuupussilla ei kyllä vielä ollut ihan riittävä, vaatetta oli päällä kolmessa kerroksessa, pipoa ja hanskoja myöskään unohtamatta..
Edes hieman tuulensuojaa yöllä.
Aamutunnelmia terassilla.
Azoian nuoriso kokoontuu kylälle...
Bussimatkalla Lissaboniin pysähdyimme kivanoloisessa pikkukylässä Sesimbrassa.
No comments:
Post a Comment