Kuinka mahtavaa olikaan päästä käymään Suomessa! Pakkohan se on myöntää, että suurin Suomi ikäväni kumuloituu Vipeen, mutta ainahan sitä ulkomailla hieman kaihoilee kaikkea Suomeen liittyvää.
Ulkomailla ollessa silmä tottuu hyvin nopeasti paikalliseen kaupunkikuvaan ja korva uusiin kieliin, joten pienoinen kulttuurishokki iski Suomeen mennessä. Lentokoneen laskeutuessa Helsinki-Vantaalle koko paikka näyttää yhdeltä isolta metsältä, joka kotiin ajaessa väistyi rakennusten tieltä vasta vähän ennen keskustaa. Uskomattoman vihreyden vastapainoksi kaupungin rakennukset näyttävät hyvin harmailta ja elottomilta, Töölön pastellisävyiset vanhat kerrostalotkin vain haalistuneilta. (Vaikkei täällä Lissabonissakaan värejä kovin rennolla kädellä ole käytetty..)
Kaupunki tuntui silti omalta, vain vähän vierain silmin nähdyltä ja kotiovella tuoksui tutusti kodilta. Kuusi päivää kului aivan uskomattoman nopeasti, ja vaikka monia ihmisiä ehtikin näkemään, niin myös monia, joita olisi kovasti halunnut nähdä, ei vaan ehtinyt. Jos joku yritti tavoitella tänä aikana suomen numerostani, niin sim-korttini katosi jo kuukausi sitten ja käydessäni Suomessa DNA:n liikkeessä järkytyin 8 euron maksusta joka olisi pitänyt maksaa uudesta kortista ja kävelin liikkeestä ulos..
Turkusessakin käytiin, Vipen kavereita moikkailemassa. Ensimmäinen visiitti Turkuun jätti sellaisen vaikutelman, että kaupunki on kaunis, mutta ihmiset ehkä hieman.. epäystävällisiä. Vaikkei koskaan muutaman tapauksen perusteella saisikaan tuomita isompaa joukkoa.
Kiitos myös Sannalle hauskoista syntymäpäivä keimingeistä Kalliossa, joka osaltaan shokeeraavasti muistutti suomalaisten ihmisten tietyistä piirteistä.. ;)
1 comment:
siis mitkä shokeeraavat suomalaisuuden piirteet?.. boolikin oli alkoholitonta... ;)
Post a Comment