Huhuu, kuuleeko Suomi..

Tübingen

2007-08-08T18:04:00.000Z

Katto pään päällä, sänky ja lämmin suihku (ilman ajastinta), joista ei kolmeen viikkoon oltu saatu nauttia. Kiitos niistä Tanjalle, Vipen kaverille.

Marokon ja Etelä-Ranskan Alppien jälkeen saavuttiin takaisin Saksaan. Auto ja sen kuskit ovat kaikki hyvissä voimissa.

Kuvia ja juttua yritetään päivitellä lisää tällä viikolla, nyt kun ollaan palattu takaisin sivilisaation keskelle, jossa netti on käsillä.

Takaisin Lissabonissa

2007-07-04T21:11:00.000Z

N. 1550 kilometrin ja viiden maan läpiajon jälkeen palasimme Lissaboniin.

Tervetuloa parkkimaan Lissaboniin.

Huomaa kotikadun oikean reunan tuplaparkkiminen yöksi. Paikallinen tuttavani tiesi tässä kertoa, etteivät Lissabonin parkkipirkot ole oikeutettuja sakottamaan kuin laillisien paikkojen maksamatta jääneistä parkkimaksuista. Laittomille paikoille parkkijoiden sakottaminen onkin sitten jo poliisin heiniä, joita ei voisi vähempää kiinnostaa.

Aikaa reissuun meni, mutta itsepähän valittiin välttää moottoriteitä (maisemat & hinta). Auton kulutus pysyi tasaisesti hieman yli kuudessa litrassa, joten menovettä paloi n. 160 litraa. Espanjassa tankintäytön takia ajettiin jopa ylimääräisiä kilometrejä, kun bensanhinta jäi siellä aina alle 1,10 e/l (halvimmillaan 1,063 e/l)! Muissa maissa kärvisteltiinkin 1,40 e/l kieppeillä.

Huomenna ohjelmassa pyykinpesua ja perjantaina suunnaksi etappi 2; Marokko.

Portugalin maaseutua

2007-07-03T15:05:00.000Z

Jo hieman ennen Portugalin puolelle pääsyä maisemat alkoivat onneksi muuttua. Espanjan Castilla y Leon –alueen kuvaamiseen ei montaa sanaa tarvita; kuiva ja tasainen. Kylät olivat autioituvia ja rapistuvia, joissa ei aluksi uskottu edes kenenkään enään asuvan.

Pohjois portugalissa oli kuitenkin toisin. Pikkuruiset kylät näyttivät viehättävilta, vaikka väestön vanheneminen näkyykin katukuvassa.

Juuri ennen rajaa Espanjan puolelta löytynyt pieni järvi, jossa uinti virkisti mukavasti (Suomessako kesällä vesi kylmää?). Kylässä pysähdyttiin myös hitsauttamassa pakoputki takaisin kiinni auton alle. Toivottavasti 25 euron hitsaus kestää Suomeen asti.

Mahtava paikka. Aurinkoisella säällä vieläkin parempi.

Aamiaismaisemaa tienposkessa.

Kapeita vuoristoteitä.

Tätä tietä kavuttiin ylös.

Pikaista haikkailua autoilun lomassa.

Baskimaa

2007-07-02T15:03:00.000Z

San Sebastian eli Donostia.

Vanhan kaupungin katuja.

Tour de France

2007-07-01T17:54:00.000Z

Ranskan läpiajo sujui leppoisasti. Maa on iso ja täynnä peltoja joiden keskellä suhailtiin pikkuteitä kyläpahasesta toiseen.

Aamupala maissipeltojen äärellä.

Peltoa pellon perään.

Alkumatkasta ihmeteltiin useiden liikennemerkkien oheen lisättyjä RAPPEL kylttejä. Suomi-ranska-suomi tiesi kertoa rappelin tarkoittavan ”muistutus, huomautus”. Hämärän peittoon jäi, miksi joka toiseen liikennemerkkiin täytyy tämä lisäkilpi liittää. Tai kääntäen; miksi joka toisessa ei sitä tarvita. Suomalaisen mielestä aikamoista tuhlausta.

Huomautus; nopeusrajoitus 110 km tunnissa.

Nissan kulki loistavasti. Moottori kävi kuin unelma, eikä öljyäkään hävinnyt. Kulutuksenkin saimme huomata jäävän mukavasti piirun päälle kuuten litraan satasella. Tavaratilakin muuttui kädenkäänteessä parisängyksi, eikä Corsan kauppaanjääminen enää harmittanut. Matkan ainoa pieni takaisku havaittiin jo 250 km jälkeen:

Belgian pikkutiet tekivät tehtävänsä.

Pakoputken katkeaminen ei matkantekoa hidastanut ja saatiinpahan käyntiäänet entistä miehekkäämmiksi.

Pyykkihetki leirintäalueella.

Belgia

2007-06-30T14:40:00.000Z

Heti matkan alkuun onnistuttiin valitsemaan Belgian pienimmät ja syrjäisimmät tiet, joten matkanteko ei ollut kovin vauhdikasta. Pomppuiset pikkutiet antoivat kestotestin iskareille.

Sateinen pikkukylä Belgiassa.

Pommi kuin pommi

2007-06-29T12:22:00.000Z

Vuoden 94 farmari Nissan Primera kehrää alla kuin uusi. Herkkuja ei auto paljoa tarjoile, mutta kunto on silmämääräisesti erittäin hyvä ja TÜV, eli saksalainen katsastus, meni eilen läpi ilman moitteita. Nyt tällä autolla siis saisi vielä ajaa Saksassa kaksi vuotta. Myös auton osto ja rekisteröinti sujui helposti, kun ystävällinen autokauppiaamme Mahmud heitti virastokierroksen kanssamme.

Hintaa tälle huville kertyi:

70 e katsastus (pakollinen, koska umpeutumassa)

160 e vakuutus & kilvet (auton maastasiirtovakuutus 2 kk)

42,40 e rekisteröinti

plus X e itse auto.

Eli halpaa kuin heinänteko.

Tavarat ja laatikollinen halpaa saksalaista ruokaa takakonttiin ja matka kohti Portugalia voi alkaa.

Autokauppiaamme Mahmud ja uusi kulkupelimme.

Sivuprofiili.

Autoa ostamassa

2007-06-28T17:51:00.000Z

Saksassa on kylmää ja sateista. Eli perinteistä Suomen kesää saan nyt sitten maistella Saksan maalla. Vipen meksikokaveri Richard, tai tuttavallisemmin Riku vaan, ystävällisesti majoittaa meidät olohuoneensa lattialla varsin mukavasti ja tarjosi menopeleiksi kaksi polkupyörää, joilla ollaan suhailtu pitkin kaupunkia.

Jo helmikuussa Lissaboniin lähtiessä oltiin melko varmasti päätetty, että Lissabonista takaisin Suomeen tulen maita pitkin Euroopan kesästä nauttien ja Vipe liittyy mukaan niin pitkäksi aikaa kuin työt antavat myöten. Kun varmistui, että Vipekin saa kunnon kesäloman, alkoi vähitellen itää ajatus liikkumisesta autolla Euroopassa. Ainut mikä puuttui, oli se auto.

Tänne sitä sitten tultiin Saksaan halpojen käytettyjen autojen kiilto silmissä. Fillareiden selkään vaan, ja suunnaksi joen toisella puolella oleva Beier:in alue, jossa internet kertoi sijaitsevan useampiakin käytettyjen autojen myyjiä. Käytettyjen autojen bisnes näyttäisi kuuluvan saksalaisille, joiden suonissa virtaa enemmän tai vähemmän turkkilainen tai pohjoisafrikkalainen veri. Liikkeitä löytyi ja roppakaupalla autoja, jotka kaikki myyjien mukaan olivat ”a kuud kaar”.

Autoja katsellessa ja hintoja kuunnellessa budjetti alkoi repeillä jo heti alkuunsa ja päätettiin ottaa hieman enemmän väljää hintahaarukkaan. Tiistai-iltana oltiin miltei jo sitä mieltä että kesäbiiliksemme voisi hyvinkin päätyä näppärän näköinen ja oloinen vuoden ’94 Opel Corsa. Kunnes sitten tuli lukaistua tarkemmin suomessa rekisteröitävien ajoneuvojen vaatimuksia, ja todettua että Corsasta puuttuvat kyljistä sivusuuntavalot eli vilkut, eivätkä etuvilkutkaan kaarru kylkien puolelle. Parempi olla ottamatta riskiä, että Suomessa aiheutuisi lisäkuluja vilkkujen asennuttamisesta.

Ensimmäinen oikea vaihtoehto.

Vaateliaita ei olla autokaupoissa oltu, auton pitäisi olla vain halpa ja toimia hyvin seuraavat 8000 km.. Kuitenkin tosiasiassa ollaan rajoituttu katselemaan joko pieniä neliovisia kaupunkiautoja (alhainen kulutus / ahtaus) tai halpoja farmareita (majoitus / suurempi kulutus). Siihen väliin sijoittuvien autojen hyötyjen ja haittojen suhde ei ole tuntunut olevan yhtä hyvä.

Pienen Corsan jälkeen ollaankin kallistuttu lopulta kombi, eli farmari, mallisen Nissanin suuntaan. Nyt tässä sitten ollaan jouduttu hieman odottelemaan asioiden kehittymistä. Perästä kuuluu miten autokaupat sujuivat.

12.35-16.30 lento Bonn:in

2007-06-25T10:15:00.000Z

4 kuukautta kestäneiden empiiristen tutkimusten valossa voisin tuloksena esittää tämän kaksihenkisen perheen perhe-elämän kärsineen erillään olosta. Näiden tulosten valossa uskaltaneen johtopäätöksenä todeta, ettei lisää vaihto-ohjelmia suositella tapahtuvan lähitulevaisuudessa.

Mutta nyt se on ohi ja lennän tänään Bonn:iin, jonne myös Vipe saapuu 50 min omaani aikaisemmin laskeutuvalla lennolla. Sieltä olisikin tarkoitus ajaa takaisin Lissaboniin ”uuden perheenjäsenen” kyydissä, jos ostokriteerimme täyttävä (se hinta, se hinta..) kärri on riittävän yhteistyöhaluinen kanssamme.

San Juan Cangas:issa 22.-24.6

2007-06-24T20:28:00.000Z

Juhannus viikonloppua, näin espanjalaisittain ihan vaan San Juan:ia, lähdin viettämään Pohjois-Espanjassa Galisiassa sijaitsevaan kylään Cangas:iin. Tsekkiläinen kaveri Petr on intohimoinen kajakkipoolon (tai kanoottipoolo, miten nyt suomeksi liekään) pelaaja, ja tätä kautta ajautunut pelailemaan myös espanjalaisten kanssa. Puhetta oli, jos turnaukseen lähtiessä autossa on tilaa, niin mielelläni lähden katselemaan Espanjan periferioita jonkun kerran.

Samalla tuli hieman harjoitusta tulevan kesän varalle; matkaa kertyi kutakuinkin 500 km suuntaansa, joten takamustaan sai hieman puuduttaa autossa.

Ensimmäinen yö nukuttiin hylätyn kirkon pihassa. Yön pimeydessä paikka vaikutti hieman karmivalta, mutta rauhalliselta.

Valoisalla saimme kuitenkin nähdä kuinka kauniiseen paikkaan olimme summamutikassa törmänneet.

Aamupäivällä tutustuin kylään, jonka parasta antia olivat pienet rannat.

Lokkien juhlaa. Lissabonissa olen ihmetellyt, missä ovat kaikki lokit, kun kaupungilla näkyy lähinnä vain puluja. Toisin oli Cangas:issa.

Kajakkipoolo matsista.

Sain parin päivän pikakurssin pelin hienouksiin.

Romukasa rannalla.

Illemmalla selvisi rojukasan käyttötarkoitus. San Juan:ia juhlitaan kokoin myös Espanjassa. Pitkin rantaa ihmiset olivat väsänneet pienempiä ja suurempia kokkoja, joihin tuntui kelpaavan miltei mikä tahansa polttoaineeksi. Koko kylän yllä leijuikin kohtalaisen tiheä savu koko yön.

Juhannusfestaritkaan eivät jääneet tänä vuonna kokematta. Paikalliset bändit vain eivät olleet erityisen hyviä. Aurinkorasvankin onnistuin unohtamaan kotia, josta tuloksena kuvassa näkyvä nenä ja myöhemmin koko naama.

Petr espanjalaisen joukkueensa kanssa ryhmäkuvassa, plus valmentaja (kyllä, se ainoa naispuolinen), plus ylimääräinen pää.

Tenttiin lukua

2007-06-15T17:48:00.000Z

Maanatain tenttiin lukiessani olen päässyt multilingual opetuksen piiriin. Luentoprujuina saatavilla oleva materiaali kun sisältää enemmän tai vähemmän kotoisen portugalin lisäksi englannin-, espanjan- ja ranskankielistä materiaalia. Tästä syystä nyt harmittelen englannin ja ranskan sanakirjojen jättämistä kotia. Tenttivalvojaan olisi varmasti tehnyt vaikutuksen pinotessani pöydälle kaiken muun materiaalin viereen (kyseessä ”open book” tyyppinen tentti) portugali-espanja-englanti-ranska sanakirjatornin.

Monikielisen materiaalin tulkitsemisen lisäksi opiskelen jonkinlaisin hieroglyfi kirjoitusmerkein kirjoitettua portugalia, koska ilmiselvästi minun ja professorin välissä on syvä sukupolvikuilu, jonka aikana kirjoitusmerkkien tekotapa on muuttunut radikaalisti.

Mitään kunnon kirjaa en täällä tietenkään ole aiheesta ostanut. Lähinnä olen mahdollisuuksien mukaan yrittänyt hyödyntää Suomessa käyttämääni peruskurssin kirjaa, vaikka olenkin pikkuhiljaa alkanut ymmärtämään laskuharjoituksia pitäneen tutkijan parin vuoden takaiset turhautumat ja huudot käyttämämme ko. labran professorin kirjan kelvottomuudesta. Kirja kun on erittäin suppea ja joitakin olennaisia asioita käsitellään siinä vain puolittain tai ei laisinkaan.

Yliopiston kirjastoista sitten metsästelin jotakin käyttökelpoista kirjaa. Peruskirjoja, joita käytetään useammallakin kurssilla täällä, ei löydy kuin muutamia lainattavia kappaleita koko yliopistolta. Laina-aika riippuu opiskelijastatuksesta (lisensiaatti, maisterin tutkinto, jatko-opiskelija..) ja meillä vaihto-opiskelijoilla on vielä erillisehdot. Laina-aika koneosaston kirjastosta 8 vrk ja muista kirjastoista voi olla sitäkin lyhyempi, esim. kemian kirjastosta lainatessani sain kirjat vain kahdeksi päiväksi kotia.. Ymmärtäähän sitä (?), ettei vaihto-opiskelijoille kenties kannata antaa kirjoja kovin pitkiksi ajoiksi. Mutta eikö vaihto-opiskelijat juuri ole niitä jotka ehdottomasti ovat kirjastojen kirjojen varassa. Tuskin kukaan yhtäkään kirjaa kurssille täällä ostaa.

Lukusäät ovat muuten olleet mahtavat. Epävakaista on pidellyt jo jonkun aikaa, lämpötilat eivät paljon 20 asteen yli nouse ja aina välillä satelee. Ei siis ainakaan vielä näkyvissä sitä Portugalin kuumaa ja tuskaista kesää, josta minua on ehditty useammassakin välissä varoitella..

Marsseja, sardiineja ja olutta

2007-06-13T14:32:00.000Z

Katolilaisessa maassa kun ollaan, pyhimyksiä riittää joka lähtöön. Tänään on São Antonion päivä (Santo Antônio de Lisboa, Santo Antônio de Pádua tai ihan vain näin suomalaisittain Antonius Padovalainen). Kyseinen pyhäksi julistettu mies oli alkujaan Lissabonista ja tästä syystä nykyisin myös Portugalin ja eteenkin Lissabonin suojelija.

12. kesäkuuta illan traditioksi on muodostunut eri kaupunginosien marssit Avenida da Libertadella ja illan juhlien jatkuminen vanhassa Alfaman kaupunginosassa aamuun asti. Marssit eivät tehneet suurempaa vaikutusta, mutta katujuhla on aina katujuhla ja huolimatta liikkumisen hitaudesta Alfaman ihmisiä pullollaan olevilla kaduilla oli tunnelmaa. Kameran jätin kotia, koska unohdin ladata paristot, joten kiitos kuvista kuuluu tsekkiläiselle Tomasille.

Niin ja ne sardiinit. Grillissä kypsennetyt kokonaiset sardiinit (yleensä kuivan ja mauttoman leivän välissä tarjoiltuna) kuuluvat kuulemma olennaisena osana São Antonion päivän juhlintaan.

Marssia Avenidalla.

Ja ihmisiä seuraamassa marsseja.

Ihmisvilinää Alfamassa. Sillä kadulla, missä 28 trami kulkee. Ei Alfamassa katujen nimillä mitään tee, suurinta osaa ei kumminkaan ole kirjoitettu karttaan.

Kaikenlaisia herkkuja myynnissä kaduilla. Osa 1.

Ja osa 2.

Yksityiset grillibileet takapihalla. Tai etupihalla.

Lähdin viettämään iltaa tsekkiläisten kanssa, ja lopulta porukassa oli ainakin puoli labraa poikien työpaikalta. ..Ai miten niin näyttävät insinööreiltä?

Äiti ja iskä 7.-12.6

2007-06-12T17:34:00.000Z

Jos välillä vaikuttaa etten tee täällä mitään muuta kuin kiipeä, tai ainakaan kirjoita mistään muusta, niin nyt ei sitten käyty kalliota lähelläkään. Äiti ja iskä saapuivat to iltana Lissaboniin ja viettivät täällä vajaa viisi vuorokautta. Loma oli toivottavasti miellyttävä, ainakin miun mielestä ehtivät nähdä aika hyvän siivun kaupunkia käytettyyn aikaan nähden.

Miekin pääsin tutustumaan Lissabonin ravintoloihin paremmin, kun tapanani ei yleensä ole ulkona paljoa syödä. Kasvisvaihtoehdot ovat täällä ravintoloissa täysin nollassa, ellei sitten mene erityiseen kasvisravintolaan, joten kalaa on sitten tullut syötyä viiden päivän ajan ahkerasti.

Mitä nyt ravintolaruuan ja opiskelijaruokaloiden ruuan perustella voi sanoa, niin portugalilainen ruoka on hyvin yksinkertaisesti valmistettua konstailematonta ruokaa, joka silti on hyvin maukasta. Pitkää miinusta annan kasvisruokien puutteen lisäksi suolan käytölle. Syödessä tulee hirvittävä jano ja yleensä vatsan jo täytyttyä viimeisiä paloja ei enää tekisi mieli laittaa suuhun suolamäärän takia. Eksessiivisen suolan käytön vastapainoksi muita mausteita portugalilainen keittiö ei sitten tunnukaan tietävän, kauppojenkin maustevalikoimat ovat yleensä todella suppeat ja usein aivan olemattomat.

Jardim da Estrela -puistossa kahvilla.

Sunnuntaikävelyä Sintrassa. Kaupan olisi vanhoja ja upeita taloja, joskaan aivan remontoimatta ei taitaisi asumaan päästä.

Maurilaisia mosaiikkeja Sintrassa.

Sintran vanhan osan katukuvaa ja taustalla ylhäällä "Castelo dos Mouros".

Yksi Sintran palatseista, "Palacio Nacional de Sintra".

Palatsin sisällä oli ihastuttavia ahtaita kierreportaita.

Ja toiset kiviset.

Vanhoja koristeellisia huonekaluja.

Ja upeita mosaiikeja ja koristeellisia kattoja.

Saman huoneen kattoa tarkemmin

Sintrasta jatkoimme rallikuskin ajamalla bussilla rannikolle.

"Cabo da Roca", Euroopan läntisin piste.

Vapaapäivä Sintrassa

2007-06-08T13:36:00.000Z

Sintassa jälleen kahden kuukauden jälkeen. Torstaille sattui jokin ”Corpo de Deus” eli ”jumalan ruumis” –pyhä, joka tarkoitti kaikille vapaapäivää. En tiedä mistä tämä juhlapäivä juontaa juurensa (joo, wikipediastahan se nopeasti löytyy, mutta en jaksanut lukea selitystä ;) ), mutta vapaapäivä on aina vapaapäivä.

Aamuinen herätys oli liian aikainen ja olin hieman sekaisin ja väsynyt koko päivän. Joten jos viime viikonloppu oli hyvä kiipeilyviikonloppu, nyt sitten olikin jo aika ottaa vähän takapakkia. Koska Sintran kalliot ovat selkeästi positiivisia, tarkoittaa se sitten sitä että reittien vaikeuksien on tultava muualta. Ja yleensä se tarkoittaa sitä, ettei otteita läheskään ole käsille eikä jaloille ja tasapainoillen on kitkalla mentävä eteenpäin. Ikävä tunne, kun jatkuvasti jännittää pitääkö jalkojen kitka vai ei, vai saako raapia nahkaansa karkeaa graniittikalliota vasten. Oli taas siitä kiipeilystä rentous kaukana.. Väsymys kiristi pinnaa ja kallio, josta ei saa otetta jännitti ja jopa hieman ärsytti joten kiipeilyt jäivät vähän vähemmälle.

Seli seli mutta olipahan kaunis ilma olla pihalla. Ja Sintran luonto on mahtava.

Lähestymisohjekuva, jotta seuraavankin kerran muistaa mistä kääntyy polku kallioille.

Valmistautumista.

Matthias kiipeämässä pyöremuotoisia "tikapuita". Muualta kuvasta näkyy hyvin minkä tyyppistä kallio oli.

Hieman haastavampaa lähestymistä.

Lähestymisen leveysrajoitus.

Tammien (?) oksat täynnä naavaa.

Monsantossa kiipeämässä

2007-06-05T19:38:00.000Z

Koska säitä nyt kerran pitelee (lähes 30 asteessa mennään), ei viitsisi vaan sisällä olla ja rocodromon sijaan käväistiin taas Monsanto puiston pohjoispuolella olevalla kiipeilytornilla. Azoiassa viimeksi mukana ollut Sarah saapui myös paikalle Rafan kanssa.

Monsanto puisto (google mapsista nähtynä), tai metsikkö voisi olla parempi nimitys, on valtava puistoalue Lissabonin länsiosassa. Puisto näyttää mukavalta virkistysalueelta, ja ilmeisesti myös toimii tässä tarkoituksessa. Se on tunnettu myös paikkana, jossa tavaraa on tarjolla, ja kuulemani mukaan ruokatunnin aikaan teillä käykin kuhina kun portugalilaiset käyvät nauttimasta lounastunnistaan..

Rafael "selvittämässä" köyttä, jotta Sarah saa edes hieman kiivetä.

Monsanton kiipeilytorni.

Ylienerginen Rafael lastenseinällä.

Reguengo do Fetal

2007-06-04T23:32:00.000Z

Kiipeämässä taas. Tällä kerta vähän pidemmällä, n. 120 km pohjoiseen päin, Fatiman kieppeillä. Reguengo do Fetal on kylän nimi, jonka kupeessa pienen laakson molemmin puolin löytyy useampi sektori kiivettävää. Loisto paikka kaikin puolin, ja kiipeämisessä oli hyvä fiilis. Lauantaina hieman liidaus harjoitusta vitosen reiteillä ja sunnuntaina yläköydellä, mutta vain 6a reittejä. :)

Kesäsäät olivat mahtavat, mutta olo ei silti ollut tuskainen, kiitos pienen tuulen. Pikemminkin oli vaan mukava että vähän lämmitti, kun ei täällä vielä turhan montaa päivää ole kunnolla lämmintä pidellyt. Itse asiassa olen tässä naureskellut että niin sitä vaan edelleen kaupungissa hyvin nukkuu sama paksu peitto pussilakana sisällä (ihan niin kuin olisi montakin peittoa mistä valita..), kuin maaliskuussa.. Lissabonissa kun päivä- ja yölämpötilojen välillä on helposti yli kymmenen astetta eroa, niin yöllä ei hikoile vaikka nyt onkin päivälämpötilat olleet melkein kolmessakymmenessä.

Liidaustippumisneitsyys menetetty.

Janin 7a:n yritys.

...muttei aivan onsight:ina onnistunut.

Viikonlopun kuvalliset todisteet eivät kerro Petrin kiivenneen ensimmäistäkään reittiä...

Näkymä Lágrimas sektorille.

Ilta-aurinko poseerausta.

Käynnistymisvaikeuksia.

Sunnuntai aamupäivänä näytti kuin vuodenaika olisi vaihtunut.

Sumu pisti epäilemään että saadaankohan vielä nauttia sateestakin tai vähintäänkin nihkeän liukkaista kallioista.

Kyläkin näkyi vain utuisesti.

Vladimirin päivän avaus 7c:llä.

Huolestuminen säästä oli kuitenkin aivan turhaa. Tämän sektorin vasemmasta reunasta kiivettiin useampi 6a. Vaikka eihän tuosta kuvasta mitään näe...

Ihminen laskeutuu puusta. Tai Vladja kalliolta.

Yllättäen parhaimmat kuvat saatiin räpsittyä Vladimirin liideistä.

Kylä kahvit.

Ja "koko perhe" palaa Lissaboniin.

Terrakotan levynjulkaisukeikka

2007-06-01T00:10:00.000Z

Miksi kukaan haluaa järjestää keikan tilassa, jossa on istuimet tiellä, jos musiikki on edes jokseenkin tanssittavaa? Terrakotan keikalla kävin jo aikaisemmin keväällä Santiago Alquimistastassa, jossa porukka bailasi aivan innoissaan allekirjoittanut mukaan lukien. Nyt sitten lähdettiin Terrakotan levynjulkkarikeikalle Cidade Universitáriaan, joka järjestettiin suuressa luentosalissa. Onhan sitä tietysti kiva istuskella, jos väsyttää ja onnistuuhan se tanssiminen siinä penkkien välissäkin, mutta eihän se ole ollenkaan sama asia..

Greve geral

2007-05-30T15:21:00.000Z

Iltapäivällä lähtiessäni yliopistolle hieman ihmettelin kadulle kerääntynyttä roskapussien määrää, yleensä kun ei rapun roska-astia ehdi täyttyä ääriään myöten ennen kuin roska-auto jo sen tyhjentää.

Yrittäessäni luennon jälkeen hoitaa itselleni vihdoin tunnuksia koulun sisäiseen järjestelmään, sain kv-toimistossa kuulla, että mikään ei ole auki, koska tänään on yleislakko. Metrot ja lautat joen yli eivät kulje, ja useimmat julkiset virastot ja palvelut ovat suljettuina, mm. useat sairaalat hoitavat vain hätätapaukset ja monet suuret koulut eivät anna tänään opetusta. (BBC: uutisointia aiheesta englanniksi ja paikallisen Expresson portugaliksi.)

Lyhyesti; kyse on julkisen sektorin työntekijöiden tyytymättömyydestään työoloihin ja eteenkin palkkaansa. BBC tietää kertoa, että Portugalin talouden kasvu oli alhaisin viime vuonna Euroopan maista (1,3 %) ja että mm. Tsekki ja Slovenia ovat jo menneet BKT/asukas luvuissa mitattuna Portugalin edelle. Hallitus väittää parannuskeinojensa jo purevan tilanteeseen, mutta lakon järjestäjien mielestä tämä tapahtuu juuri julkisen sektorin työntekijöiden kustannuksella.

Viimeksi koko maan laajuinen julkisen sektorin yleislakko järjestettiin marraskuun 9.-10. Tällöin vastustettiin hallituksen päätöstä supistaa julkisen sektorin 700 000-päistä työntekijäjoukkoa 75 000:lla.

Silti portugalilaisten usko lakkojen voimaan tuntuu heikolta. Kuten eräskin opiskelija totesi, ”No nehän nyt lakkoilee joka vuosi, kun eivät saa tarpeeksi rahaa valtiolta. Ja valtiolla ei yksinkertaisesti ole rahaa mistä maksaa niille.”. Tähän mennessä miulle on myös välittynyt kuva, että portugalilaisten usko poliitikkoihin yleisesti on hyvin heikko..

Flunssan kourissa taas

2007-05-29T22:12:00.000Z

Perjantaina illalla se taas alkoi tuttuun tapaan, kurkkukivulla. Lauantaina piti päästä edes vähän kokeilemaan Montesanto puiston keinotekoista kiipeilytornia täällä kaupungissa, vaikka nenä vuotikin jatkuvasti vettä. Sunnuntaiaamuna vaiensin päässäni soivan äänen joka käski jäämään kotia, ja paperinenäliinapinon kanssa lähdin mukaan kiipeämään.

Rocodromolla tapaamani Xinan ja muiden kanssa on ollut tarkoitus jo muutamaan kerran aiemminkin lähteä kiipeämään, mutta vasta nyt sopi aikataulut yhteen. Suuntana oli Setubalin niemimaa ja vaikka alkuperäisenä suunnitelmana oli jotain aivan muuta, päädyimme Serra da Azoia:an samalle sektorille, kuin missä kävimme jo kiipeämässä Janin ja Petrin kanssa Vipen täällä ollessa. Lopulta paikka ei harmittanut ollenkaan, maisemat kun olivat mahtavat, ja paikan V+ reitit jäivät viimeksi vielä vähän kaivelemaan. Nyt reitit olivat nautinnollisia kiivetä (sopivan helppoja hieman flunssaiseen oloon, mutta silti krukseissa oli mukavasti puuhaa) ja sain todeta ainakin jotain oppineeni viime kerrasta; näkemään kallion otteita paremmin.

Saksalainen Matthias 5-vuotiaan ihailijansa, Rafael:in kanssa.

Rafan valokuvaustaitoja osa yksi..

..ja osa kaksi. Matthias oli ilmeisesti helpommin lähestyttävissä, ja sai osakseen enemmän kuin tarpeeksi huomiota, ennen kuin Rafa uskaltautui tulla myös miun kainaloon kiehnäämään.

Sori vaan Vipe, tässä tiukka haastaja.

Paikallisia leivonnaisia. Keskellä "Pasteis de Azeitão", joiden takia kahvilaan mentiin.

Leivoksien keltainen väri (sekä maku..) tulee juuri niistä "aurinkoisista", jotka pienenä aina piti jättää keitetyistä kananmunista syömättä.

Maanantaina ei sitten tuntunutkaan ainakaan yhtään paremmalta.

Kipeänä olemisessa tylsintä on se, että kun vihdoin olisi kaikki aika lukea ja kirjoittaa kaikkea rästiin jäänyttä, ei keskittymiskyky kuitenkaan riitä mihinkään. Lopputuloksena on tylsistynyt ja kiukkuinen, ja vain odottaa koneen äärellä juttuseuraa ilmaantuvan. Kun vihdoin joku ilmaantuu linjoille, ei tosiasiassa ole mitään sanottavaa ja kiukkuisena haluaisi vain valittaa ja siten tartuttaa pahaa tuultansa muihin.

Toisaalta kun ei ole kuumetta, sitä tuntee velvollisuudekseen hoitaa edes joitakin puoli pakollisia asioita, ja niinpä olen eilen sekä tänään muutamiksi tunneiksi raahautunut yliopistolle. Jos keskittymiskyky ei tunnu riittävän edes suomen kielen lukemiseen, niin portugalille vieläkin vähemmän. Yritän vain kovasti näyttää siltä, että olen mukana aiheessa ja keskittyä pitämään silmät auki.

Poltetta perslihaksissa..

2007-05-26T14:40:00.000Z

Yhtä suunnittelematta kuin kuukausi tänne tuloni jälkeen lakkasin käymästä capoeira tunneilla, eilen jälleen palasin sinne.

Jo ennen tänne tuloani päätin, että täällä saisi luvan vihdoin olla aikaa harrastaa. Jotenkin viime syksy ja sitä edeltänyt kevät (loppukevät siis, tammi-helmikuu kun meni reissatessa) olivat sellaista tohinaa opiskelujen kanssa, ettei harrastamiseen tuntunut olevan aikaa. (Tuntunut, koska ainahan kyse on vain ajankäyttövalinnoista, vaikka ihmisillä onkin usein tapana kokea elämäntapavalintansa itsestään riippumattomina ”pakkoina”..) Joten heti tänne tultuani menin koulun capoeira tunneille ja rupesin etsimään kiipeilyseuraa. Capoeira jäi ensimmäisen kuukauden jälkeen, vaikka tarkoitus ei ollutkaan lopettaa. Ensin tuli Vipe kyläilemään, sitten lähdin Ranskaan, jonka jälkeen ei enää ollutkaan varaa maksaa batizado maksua ja taas capoeira jäi.. Hetken jälkeen ei enää kehtaa ilmaantua paikalle.

Mutta sitten sattumalta törmäsin iltapäivällä yhteen capossa käyvään poikaan, joka sanoi että tänään on treenit Santos:issa, lähde mukaan! Capoeira treenejemme mestre vetää ryhmiä myös Santos:issa. Tunnin treenien jälkeen pidettiin vielä puolituntinen laulutreeniä, jossa muutama pisimpään caponnut poika laulaa luikautteli itse (!) tekemiään capoeira lauluja.. ;)

Barça

2007-05-24T14:00:00.000Z

Koska halvimmat lennot jotka löysin, olivat Barcelonan kautta, oli se hyvä syy, pysähtyä päiväksi tapaamaan tuttuja, vaikka väsymyksen takia olisi myös suora matka portugalin kotia tällä kertaa kelvannut.

Barcelonassa miut ystävällisesti sohvalleen majoittivat dominikaanilainen David ja Davidin tsekkiläinen tyttöystävä Lucie, joiden kanssa oli mukava hieman vaihtaa kuulumisia. Barcelonassa huomasin että välimerellinen lämpö (nyt puhutaan säistä, välimerellinen lämpö- käsitettä kun ei mielestäni Barcelonassa voi käyttää kovinkaan hyvin puhuttaessa paikallisista ihmisistä..) tuntui aivan erilaiselta kuin Lissabonin ilmasto täällä Atlantin kupeessa. Lentokoneesta ulos astuessa huomaa ilman tuoksuvan erilaiselle kosteuden vuoksi ja vaikka lämpötilat tuon puolentoista vuorokauden aikana olivatkin vain 20–23 astetta, niin ilmasto tuntui kuumemmalta myös siitä syystä etteivät yölämpötilat eronneet montaakaan astetta päivälämpötiloista. Lissabonia viilentää osaltaan tietysti myös Atlantilta puhaltava tuuli.

David & Lucie.

Suomessa 16.-22.5

2007-05-24T13:30:00.000Z

Kuinka mahtavaa olikaan päästä käymään Suomessa! Pakkohan se on myöntää, että suurin Suomi ikäväni kumuloituu Vipeen, mutta ainahan sitä ulkomailla hieman kaihoilee kaikkea Suomeen liittyvää.

Ulkomailla ollessa silmä tottuu hyvin nopeasti paikalliseen kaupunkikuvaan ja korva uusiin kieliin, joten pienoinen kulttuurishokki iski Suomeen mennessä. Lentokoneen laskeutuessa Helsinki-Vantaalle koko paikka näyttää yhdeltä isolta metsältä, joka kotiin ajaessa väistyi rakennusten tieltä vasta vähän ennen keskustaa. Uskomattoman vihreyden vastapainoksi kaupungin rakennukset näyttävät hyvin harmailta ja elottomilta, Töölön pastellisävyiset vanhat kerrostalotkin vain haalistuneilta. (Vaikkei täällä Lissabonissakaan värejä kovin rennolla kädellä ole käytetty..)

Kaupunki tuntui silti omalta, vain vähän vierain silmin nähdyltä ja kotiovella tuoksui tutusti kodilta. Kuusi päivää kului aivan uskomattoman nopeasti, ja vaikka monia ihmisiä ehtikin näkemään, niin myös monia, joita olisi kovasti halunnut nähdä, ei vaan ehtinyt. Jos joku yritti tavoitella tänä aikana suomen numerostani, niin sim-korttini katosi jo kuukausi sitten ja käydessäni Suomessa DNA:n liikkeessä järkytyin 8 euron maksusta joka olisi pitänyt maksaa uudesta kortista ja kävelin liikkeestä ulos..

Turkusessakin käytiin, Vipen kavereita moikkailemassa. Ensimmäinen visiitti Turkuun jätti sellaisen vaikutelman, että kaupunki on kaunis, mutta ihmiset ehkä hieman.. epäystävällisiä. Vaikkei koskaan muutaman tapauksen perusteella saisikaan tuomita isompaa joukkoa.

Kiitos myös Sannalle hauskoista syntymäpäivä keimingeistä Kalliossa, joka osaltaan shokeeraavasti muistutti suomalaisten ihmisten tietyistä piirteistä.. ;)

Espanjalaisia vieraita 12.-15.5

2007-05-15T09:51:00.000Z

Espanjalaiset Marian ja Miguel päättivät tehdä vastavierailun miun viime kuiselle pikapyrähdykselle ja saapuivat muutamaksi päiväksi Madridista Lissaboniin. Nyt on sitten taas vähän lisää turisteiltu keskustan tuntumassa ja Belemissä.

Padrão dos descobrimentos Belemissä.

Rosa-dos-ventos, Belem.

Marian ja Miguel esittelemässä turistikohdetta.

Mosteiro dos Jerónimos, Belem.

..ja sama lähempää.

Torre de Belem.

Praça de comercio, Baixa, Lisboa.

Edellisen kuvan portin "alta".

Praça Dom Pedro IV eli tutummin vain Rossio.

Sama mesta.

Ja kuvakulmasta, josta myös itse herra Dom Pedro IV on päässyt kuvaan.

Euroviisut

2007-05-13T12:48:00.000Z

Kunnon suomalaisena tietenkin pitää katsoa euroviisut. Varsinkin sen kerran kuin ne jonkun vahingon kautta järjestetään Helsingissä. Hannan keittiössä järjestettiin viisukatsomo jossa euroviisuja hurrattiin suomalais-espanjalais-italialais joukolla. Kovin suurta joukkoa ei euroviisujen varjolla saatu paikalle houkuteltua, mutta pieni keittiö täyttyi hyvin tästä porukasta joka koostui Hannan ja miun lisäksi Hannan suomalaisista vieraista Maijusta ja Eevasta, miun espanjalaisista vieraista Marianista ja Miguelista ja keittiössä välillä vierailevista Hannan italialaisista kämppiksistä.

Viisuista jäi näkemättä juuri ne esitykset joihin kohdistui miun suurin mielenkiinto, eli Lordin avajaisrokkaus ja Apocalyptican välitaukoesitys. Alku missattiin ihan vaan muuten epähuomiossa ja paikallinen tv-kanava puolestaan piti suoraan lähetykseen ahtamillaan mainostauoilla (!) huolen siitä, ettei Apocalypticaan tarvinnut katsoa.

Asuntoesittely

2007-05-10T21:49:00.000Z

Kiitos Hannan (siis siskon), nyt on koko asunto kuvattu.. tässä kierros. :)

Toinen puoli keittiötä ja mie tekemässä sitä mitä täällä asuvat portugalilaiset tytöt eivät oikein tykkää tehdä. Ainakaan tässä asunnossa.

Miun huone sekasotkuisena Hannan ollessa täällä. Huomaa vasemmalla näkyvä umpeenmaalattu ikkuna. Seinän takana on portugalilaisten huone ja tuon ikkunan kohdalla kerrossänky, joten herätyskellot kuuluvat ikkunan takaa yhtä selvästi kuin soisivat miun huoneessa.

Käytävä, joka muuten voisi ahdistaa, mutta keltainen väri piristää kummasti.

WC tilat. Lukkoa ei ovessa ole, mutta kyllähän nyt tyhmempikin tajuaa että sisällä on joku kun ovi on kiinni. Tai ainakin oppii tajuamaan, kun kerran unohtaa..

Partsi.

Ja kauniitakin kauniimmat maisemat parvekkeelta.

Erityisesti pidän tähän suuntaan aukeavista maisemista. Helsingin kortteleiden sisäpihojen modifioimista suunnittelevat voisivat mielestäni tulla ottamaan mallia Portugalista.

Hanna Lissabonissa 3.-8.5

2007-05-08T11:05:00.000Z

Neljän päivän ajan yritin näyttää Hannalle edes pienen palan Lissabonia. Ehdittiin käymään Orientessa paikallisessa Heurekassa, Pavilhão do Conhecimento:ssa, jonka mielestäni Heureka päihittää mennen tullen, ja Oceanáriossa katselemassa kaloja ja muita mereneläviä. Keskustaa yritettiin kävellä ristiin rastiin, Feira da Ladra –kirpparilla käytiin ja vähän shoppailtiin. Paikalliseen ruokaan en ole kovin ihastunut, mutta kahvilakulttuurista yritettiin ottaa kaikki irti.

Centro Vasco da Gama.

Parque das Nações

Lähteekö ääntä..

Miellyttävämpi ääni.

Onko turhempaa paikkaa köysiradalle? Takana Torre Vasco da Gama.

Feira da Ladran "hippikojuilla".

Elevador de Santa Justa, näköalapaikka Baixa:n yllä.

Oceanario.

Lissabonin oceanariossa pääsee katselemaan 5 milj. litraiseen tankkiin ahdettuja 450 eri lajia.

Sekä katsomaan kissahaiden (catshark) kasvatusta.

Alameda. Takana olevat kaksi tornia (Torre Sul & Torre Norte) ja niiden välissä/ympärillä olevat rakennukset kuuluvat Instituto Superio Técnico:on.

Aamupalalla parvekkeella.

Rossion aukion (Dom Pedro IV) katukivetyksillä. Vaikka kaikkialla ne täällä näyttävät samalta.

Vappu

2007-05-03T20:37:00.000Z

Ensimmäinen toukokuuta ei täällä Portugalissa ole ihmeempi juhla. Mielenosoituksia tietysti on vappupäivänä, mutta mitään sen kummempia traditioita täkäläisillä ei ole. Hirveän innostunut en vapunvietosta ollut, mutta onhan viikolle sijoittuva vapaapäivä aina mukava viikon katkaisija.

Vappuaattoa vietin istumalla iltaa lähibaareissa tsekkiläisten kanssa.

Vappukaljoilla. Petr, mie, Lucie, Jan ja Vladja.

Vappupäivänä oli tietenkin päästävä perinteiselle piknikille. Sateisen vappuaaton jälkeen vappupäivä alkoi mukavasti lämmittävällä auringonpaisteella, mutta iltapäivän kuluessa pilvet harmaannuttivat taivaan ja sadetta saatiin yöhön asti.

Vappupiknikillä. Jopa karjalanpiirakoita, ruisleipää ja perunasalaattia oli tarjolla.

Petr:in väsäämä hieno teekkarilakki pahvista, teipistä ja vessapaperista.

Laiskuutta.

2007-04-25T14:24:00.000Z

Miltei kuukausi on päässyt kulumaan edellisestä postauksesta. Pahoittelen. Ensin tuli Vipe vierailulle ja aikaa ei mukamas ollut. Huhtikuu on kulunut hieman rauhallisemmissa merkeissä, kun uuden paikan alkuinnostus on laantunut ja elämä muuttunut arkisemmaksi. Rahan kuluminen täällä Lissabonissa on yllättänyt, vaikka en mielestäni ole erityisesti tuhlannut (nyt ei mukaan lasketa tässä välissä pitämääni viikon lomaa..), ja siitäkin syystä nyt on pitänyt hieman rajoittaa menemisiä.

Päivitän nyt edes valokuvin kulunutta kuukautta.

Cascais

2007-04-22T20:58:00.000Z

Vihdoin saatiin hieman lämpimämpiä säitä Lissabonissakin. Viikon ajan lämpömittari on näyttänyt 22-25 astetta, ja mitenkäs sitä muuten viettäisikään päivää kuin lähtemällä rannalle. Hiekkarannalle ei kumminkaan menty, vaan pari leppoisaa reittiä kiipeämään lähikylän Cascais:in rantakallioille. Mukaan lähtivät myös italialainen Fabiano ja espanjalainen Virginia, jotka olivat kokeilleet kiipeilyä vain kerran aikaisemmin. Tästä syystä valitut reitit olivat helppoja ja loistavia myös miulle harjoitella taas vähän liidaamista ulkokallioilla.

Petr, Matthias, Fabiano, Virginia ja mie.

Cascais:in rantaviivaa.

Kallioiden päällä.

Kiipeämistä riittämiin.

Helpoilla mestoilla.

Jäähyttelyä.

Madrid, 14.-16.4

2007-04-17T22:10:00.000Z

Koska lentoni olivat sopivasti Madridin kautta, päätin piipahtaa Madridissa parin päivän verran ennen Lissaboniin paluutani. Trainee kesiltäni Madridista olin pitänyt silloin tällöin yhteyttä toimistolla työskentelevään Marianiin, joten Marian ja Miguel ystävällisesti majoittivat miut parin päivän ajan kotonaan Leganes:issa, yhdessä Madridin ulkopuolella olevista ”dormitorioista” (nukkumalähiöistä).

Madridissa olisi voinut viipyä kauemminkin. Paljon on muistista pyyhkiytynyt neljässä vuodessa, ja kaupunkia olisi kiva ollut kierrellä ajan kanssa uudelleen. Maanantai aamuna piipahdin myös toimistolla, jossa sain useammasta suusta kuulla olevani pidempi ja laihempi kuin viimeeksi.. kumpikaan ei tietenkään pidä paikkaansa. Ihmisiä oli mukava nähdä, vaikka useimpien kanssa en kovin paljon ollutkaan tekemisissä. Espanjalaisilla on kuitenkin miellyttävä (joskin suomalaisista ehkä pinnallinen,) tapa puhutella ihmisiä.

Kaikki muut lennot sujuivat ongelmitta ja ajallaan, mutta Madridista lähtiessäni en ollut enää yhtä onnekas. Päästyämme koneeseen kapteeni kuulutti polttoainetankin ulommaisen korkin olevan viallinen ja ilman osan vaihtoa emme pääse matkaan. Uutta osaa ei lopulta löytynyt ja odotimme 5 tuntia terminaalissa toista lentokonetta. Kentällä ihmiset parveilivat kuka mistäkin syystä Vuelingin lentoemäntien ja stuerttien ympärillä valittamassa, mutta itse huomasin ärtyväni vasta saavuttuani Lissabonin kentälle ja huomattuani joutumaan käyttämään taksia, koska en tiennyt kuinka kaukaa/läheltä lentokenttää kulkevat yöbussit.

"Pakollinen" yhteispotretti Marianin ja Miguelin viimeisenä iltana/yönä.

Chamonix, Ranska, 8.-14.4

2007-04-17T21:45:00.000Z

Alppiloma oli rentouttava. Hyvä aika poistua hetkeksi Lissabonista ja kääntää vuorokausirytmi takaisin järkeväksi.. Yllättävää oli, että kylässä oli lämpimämpää kuin Lissabonissa, jossa olin jo alkanut hieman kypsyä viileisiin säihin. (Lämmityksen puuttuessa kaupungin vanhoista taloista kokonaan, sisälämpötilat olivat mielestäni edelleen aivan liian alhaiset.)

Suurin osa kuvista tuli otettua Vipen kameralla, joten kuvasaaliini jäi heikohkoksi.

Sintra 6.-7.4

2007-04-07T21:02:00.000Z

Sintra on yksi Lissabonin lähialueiden kehutuimmista turistipaikoista. Mutta sen sijaan että olisimme kiertäneet muiden turistien tapaan linnoituksia, palatseja ja museoita, suuntasimme pariksi päiväksi kalliolle. Tällä kertaa matkassa olimme vain Jan ja mie, sekä Hanna joka kokeili ensimmäistä kertaa kiipeilyä.

Etukäteen odotin kovasti päästä kiipeämään graniittikalliolle, mutta Sintran kalliot eivät aivan vastanneetkaan ennakkokäsityksiäni. Positiivisen, mutta pyöreämuotoiset, välillä lähes otteettomat kalliot antoivat haastetta kerrakseen.

Lukuun ottamatta viimeistä kuvaa, jossa Hanna kiipeää, kaikki kuvat ovat Hannan omalla kamerallaan ottamia. Kiitos niistä Hannalle, oma kamerani paristot kun hyytyivät heti alkuunsa.

Kalliot kutsuvat.

Taustalla Sintran palatsi.

Helppokulkuinen alku.

Ilta-aurinko ei paljon lämmittänyt.

Kallioiden päältä näkyi merelle asti.

Ilta.

Auringonlasku meren taa.

Päivän ensimmäinen osoittautui turhan kinkkiseksi.

Tuskareitti. Edellisen päivän kiipeäminen ja päivän tiukka aloitus veivät voimat.

Hannan ensikosketus kallioihin.

Serra da Azoia

2007-03-31T22:10:00.000Z

Kalliot kutsuivat taas. Lauantai kiipeämistä kalkkikivikallioilla ja sunnuntaina päivällä me Vipen kanssa lähdettiin jo takaisin kohti Lissabonia. Sattui vaan käymään niin, että Vipellä jäi paikan eri kallioiden lähestymiskartat ja topot taskuun, eivätkä Jan ja Petr löytäneen enää sunnuntaina sopivia kallioita kiipeämiseen.. hups.

Meren äärellä jälleen. Kuvassa myös yksi alueen hylätyistä mökeistä.

Ja lähes pilvetön taivas.

Serra da Azoian kallioita.

Itse kalliot eivät olleet mielestäni kaikkein miellyttävimmät kiivetä. Koloja ja reunoja oli enemmän kuin tarpeeksi, mutta hyviä otteita vaikea löytää silmillä ja käsiä syöviä teräviä reunoja paljon. Mutta paikka oli upea, yövyimme pienen talon raunioilla, joka sijaitsi melko jyrkällä rinteellä meren äärellä. Yöllä täysikuu heijasti upean kuunsillan meren pinnalle. Kesämakuupussilla ei kyllä vielä ollut ihan riittävä, vaatetta oli päällä kolmessa kerroksessa, pipoa ja hanskoja myöskään unohtamatta..

Edes hieman tuulensuojaa yöllä.

Huone merinäköalalla.

Aamutunnelmia terassilla.

Azoian nuoriso kokoontuu kylälle...

Bussimatkalla Lissaboniin pysähdyimme kivanoloisessa pikkukylässä Sesimbrassa.

Turisteilemassa: Castelo de São Jorge & Belém

2007-03-29T22:48:00.000Z

Seitsemän kukkulan päälle rakennetussa Lissabonissa on korkeimman kukkulan päällä Sao Jorge:n linna. Vanhimmat täältä löydetyt jäännökset ovat 600 luvulta, mutta ilmeisesti varsinaisen linna on 1000- tai 1100 luvulta. Jäännökset eivät mielestäni ole kovinkaan kummoiset, mutta maisemat joka suuntaan ovat kieltämättä hienot.

Maisemia Sao Jorge:n linnoitukselta.

Koska täysin pimeässä huoneessani täällä aamu-unet ovat erittäin makoisat, ei tänäänkään päästy liikkeelle kovin aikaisin. Näin ollen Belemissä kävimme vain kirkossa ihastelemassa upeaa 25 metriin kohoavaa holvia.

Mosteiro dos Jeronimos -luostarin kirkko.

Kirkon upea katto.

Lepotauko.

Ja tietysti syömässä kuuluisia vaniliavanukas(?)täytteisiä leivoksia. Käsintehtyjä ”Pastéis de Belém” saa kyllä jokaisesta pasteleria:sta kaupungistakin (jossa niitä kutsutaan yleisemmin pasteis de nata –nimellä), mutta eiväthän ne tietenkään ole sama asia! Tämän kuuluisan ”torttutehtaan” historia juontaa 1800 luvun alkupuolelle, jolloin viereisessä ”Mosteiro dos Jeronimos” –luostarissa toimi sokeriruoko jalostamo. Vuoden 1820 liberaalin vallankumouksen seurauksena vuonna 1834 kaikki luostarit suljettiin ja selviytyäkseen joku Jeronimos luostarista tarjosi leivonnaisia myyntiin. Nämä leivonnaiset saivat nimen ” Pastéis de Belém” ja pikkuhiljaa suuren suosion. Leivonnaisten resepti on edelleen salainen. Eroa kopioihin ei kuitenkaan kovin paljoa ole. Tai sitten vain makuaistini ei ole tarpeeksi hienostunut..

Pasteis de Belem, ham ham.

Ne aidot ja alkuperäiset...

... vuodesta 1837.

Portinho da Arrábida

2007-03-25T23:12:00.000Z

Vihdoin saatu ensikosketus Portugalin kallioihin! Viime viikonloppuna flussa vielä pakotti ottamaan rauhallisesti, mutta nyt vihdoin tummia pilviäkin uhmaten päätettiin lähteä Vipen kanssa iltapäiväksi Setúbalin lähelle kallioille.

Vaikka sunnuntaiaamun lähtö venähtikin taas pitkälle iltapäivään, päästiin lopulta myös kiipeämään. Tsekkiläiset Jan ja Peter olivat lähteneet ajelemaan jo perjantai-iltana ja koukkasivat meidät vielä sunnuntai iltapäiväksi mukaan Setúbalin asemalta.

Kalkkikivikalliot hämmensivät hieman ensi alkuun, mutta eiköhän tässä kevään aikana ennätä niihinkin saada kunnolla tuntumaa.

Jan liidaamassa.

Ensimmäistä nousua odotellessa.

Vipe vuorossa.

Hienot näköalat.

Vipe liidaa "Speady Gonzales:ia".

..muttei vielä tarpeeksi nopeasti.

Vasta aloittanut Peter kiipeää yhtä hyvin kuin minä. Olisikohan pitänyt myös harrastaa kajakkipooloa...

Yritystä löytyy, muttei tarpeeksi voimaa ja taitoa. :)

Tiivistä tunnelmaa topissa.

Laskeutuminen puusta.

Lentokentällä taas

2007-03-24T19:12:00.000Z

Kun ei pääse Suomen luo, Suomi tulee Jaanan luo. Vipe, mukanaan ruisleipää ja salmiakkia, lensi kyläilemään. Ensimmäinen päivä Lissabonissa ei kyllä tarjonnut Vipelle hirveästi elämyksiä, koska molemmat tarvitsivat syystä tai toisesta kipeästi pitkiä päiväunia.

Elekieltä

2007-03-22T11:04:00.000Z

Portugalilaisilla on hauska tapa vinkata silmää. Silmäniskun voi nähdä yhtä hyvin jutellessa kaverin kuin tuntemattomankin kanssa. Aina ei edes tarvitse käydä varsinaista keskustelua, vaan vinkata voi tervehdyksenomaisesti. Professorikin voi iskeä silmää vaikka kesken luennon.

Se ei ole flirttailua, kuten äkkiseltään suomalaisesta voisi tuntua. Silmää voi iskeä tervehtiessä, hyvästellessä tai jutellessa muuten vaan ja yhtä hyvin vastakkaiselle kuin samalle sukupuolelle (en kyllä tiedä vinkkailevatko myös miehet toisilleen). Se on aina positiivinen ja kannustava, ehkä myös hieman kujeileva ilmaisu.

Rocódromo

2007-03-21T10:19:00.000Z

Ennen Portugaliin tuloani kuvittelin täällä kiipeilyn olevan jokseenkin yhtä suosittua kuin Espanjassa. Tai ainakin suositumpaa kuin Suomessa, ovathan sääolosuhteet täällä kiipeilijälle selvästi suosiollisemmat ja ulkokallioita löytyy mukavasti. Hyvin pian kuitenkin huomasin olevani väärässä. Kiipeilyvarustekaupatkin ovat vähissä ja hinnat Suomen luokkaa, joten varustemäärääkään tuskin täällä tulee huimasti kasvatettua.

Käytyäni jo kaksi kertaa aiemmin rocódromossa, eli sisäkiipeilypaikassa, en vielä ollut kovinkaan ihastunut siihen. Ainoana Lissabonissa kyseinen rocódromo voi toki tarjota täällä jotain, mitä kukaan muu ei voi. Mutta kaupungin ainoalla rocódromolla ei paljon muuta kehuskeltavaa olekaan. Paikan yläköysittelyseinä vaikuttaa aika surkealta, vaikken sitä kokeilemaan olekaan päässyt. Boulderiseinää puolestaan löytyy paikasta ihan kiitettävästi, mutta boulderoinnista sisällä en koskaan ole liiemmin ollut innostunut. (Boulderointi = kiipeilyä matalilla kivillä, kallioilla tai sisäseinillä, niin matalalla että voi hypätä alas loukkaantumatta.)

Eilen kuitenkin sain rocódromolle seuraa tsekkiläisestä Janista, joka on hurahtanut lajiin aivan täysin ja päädyin itsekin liittymään rocódromon jäseneksi koko kevätkaudeksi. Rahaahan ei minulla tietenkään ollut tarpeeksi mukana, joten maksupuoli täytyy hoitaa seuraavalla kerralla..

Vaalivalvojaiset

2007-03-19T22:14:00.000Z

Pitäähän vaalivalvojaisia portugalissakin viettää, joten eilisilta vietettiin monikansallisesti Hannan asunnolla Suomen vaaleja seuraillen. Hannan kyläilemässä oleva kaveri Anne ja mie yritimme tarjota auttavia käsiä kun Hanna ahkerana teki tarjolle kaalipiirakkaa, perunasalaattia ja omenahyvettä. Kinkkinen kaasu-uuni tietysti poltti kaiken enemmän tai vähemmän mustaksi, mutta vieraat söivät silti ennakkoluulottomasti kaiken tarjotun. Lisäksi tarjoiltiin tietysti ruispaloja sekä alku- ja väli snapseiksi vodkaa ja salmiakkikossua.

Kamera tietenkin unohtui kotia, joten kuvin en voi välittää tunnelmia kansainvälisistä vaalivalvojaisista.

Feira da ladra

2007-03-17T19:13:00.000Z

Kuume ja säryt lähtivät lääkkeillä, joten aika nousta sängyn pohjalta. Vanhassa Alfaman kaupunginosassa järjestetään joka lauantai (ja ilmeisesti pienempimuotoisesti myös keskiviikkoisin) kirpputori, ”feira da ladra”. Ivanan ja Helenin kanssa kahlattiin läpi käytetyt tavarat posliineista vaatteisiin ja uudemman tavaran käsityökojut. Aurinko paistoi ja jopa hieman lämmitti.

Kaikenlaista sälää tarjolla.

Ja paljon käytettyjä kirjoja.

Helen ja mie.

"Elevador" Bairro Altossa.

Lisää kirjoja uusiokäyttöön Bairro Altossa.

Bairro Alton miradorissa. Ivana ja Helen.

Portugalin tunnit

2007-03-16T22:05:00.000Z

Eilen alkoivat portugalin tunnit IST:llä, ja tänä iltana pääsin itsekin aloittamaan. Kuukauden ajan olisi joka arki-ilta tarjolla kaksi tuntia portugalin opetusta. Ei voi muuta kuin ihmetellä tätä äänteiden kirjoa. Miten niin e-kirjaimen voi muka ääntää kolmella eri tavalla? Ja tähän ei vielä ole laskettu mukaan nasaali e-äännettä… En edes kykene kuulemaan eroa kaikkien e-äänteiden välillä, saatikka sitten lausumaan niitä. Tästä on hyvä jatkaa.

Matkaflunssa

2007-03-14T23:34:00.000Z

Hieman poiketen ennestään tutusta kaavasta, tällä kertaa maiseman vaihdos on tehnyt minusta ylienergisen. Puhua pulputan välillä kuin mielipuoli ja tunnen itseni käyvän hieman ylikierroksilla. Ehkä tämä nyt sitten vaati veronsa, ja viime yönä iski flunssa. Buranankaan avulla yöunet eivät olleet kummoiset, eikä päivällä nautituilla finrexineilläkään tuntunut olevan vaikutusta lihassärkyihin. Illalla kuumeen noustua jo lähelle 39 astetta, naapurin vaihtaripoika tarjoutui käymään apteekissa jos jotain sieltä tarvitsisin, ja tokihan kaipailin jo lääkevarastojeni täydentämistä, koska en ollut Suomesta kummoisempia mukaan ottanut. Nyt vihdoin 1 g paracetamolin alkaessa vaikuttaa tunnen oloni ihanan kivuttomaksi ja kenties kykeneväni nukkumaankin ensi yönä. Onnekseni huomaan jo tavanneeni kerrassaan ihania ihmisiä, sillä toinenkin vaihtariystäväni lupasi tulla käymään jos oloni kävisi liian yksinäiseksi täälä sängyn pohjalla.

Tällekin päivälle olisi ollut kaikenlaista muuta mukavaa suunnitteilla, mutta kai sitä nyt sitten on vaan otettava rauhallisesti vähän aikaa..

Maldita computadora

2007-03-11T18:00:00.000Z

Otsikko on espanjaa, koska tähän mennessä minulle on muodostunut mielikuva (lieko oikea vai väärä..), etteivät ”tavalliset” portugalilaiset juurikaan käytä kirosanoja. Toisin kuin naapurissa asustavat espanjalaiset, jotka useinkin painottavat sanomaansa erilaisin arkisin ilmauksin. Tästä syystä tietokoneen sadatteleminen ei mielestäni mitenkään onnistu luontevasti portugaliksi, vaan ehdottomasti vaatii espanjankielen käyttöä.!

Täälä Lissabonissa näyttää olevan yllättävän yleisiä langattomat nettiyhteydet. Kotonta, kouluista ja julkisilta paikoilta ei ole mitenkään tavatonta löytää langattomia verkkoja. Kuten myös tässä asunnossa, jossa asustelen. Kuitenkaan windows järjestelmäni ei suostu hyväksymään verkolle asetettua access key:tä kelvolliseksi salasanaksi (ei, en todellakaan tiedä miksi..), enkä onnistunut Linux puolella edes havaitsemaan langatonta verkkoa. Ongelma toki oli helposti ratkaistu kotonta tuomallani viisimetrisellä nettikaapelilla, WLAN laite kun sattumalta on sijoitettu huoneeseeni.

Seuraava ongelma ilmeni Linuxin kanssa. Koska kuulin että Ubuntu Linux on niin helppo asentaa, että jopa minä osaisin sen tehdä (en kuitenkaan sitä itse asentanut, vaan annoin Vipen tehdä sen, koska viimepäiväni Suomessa ennen tänne lähtöä meni tuttuun tapaan viime tippaan asti pakkaillessa..), halusin laittaa myös sen koneeseeni, jotta voisin hieman totuttautua Linuxin käyttöön. Ubuntu ei ihan vielä ollut ehtinyt vakuuttaa minua, pääasiassa messengerin ja skypen käytössä ilmenneiden ongelmien vuoksi, kun se sitten lakkasi toimimasta. Yritettyäni ladata päivityspaketteja, ei Ubuntu enää suostunut päästämään minua kirjautumaan sisään seuraavalla kerralla. Jonkun vian vuoksi päädyn looppiin, jossa kirjoitan käyttäjätunnukseni.. ja salasanani.. ja hieman mietittyään kone pyytää uudelleen käyttäjätunnustani.. ja salasanaani.. ja sama toistuu uudelleen ja uudelleen. Yrittäessäni muutamia kertoja vakuutuin siitä, ettei vika ollut minun väärinkirjoittamissani tunnuksissa, vaan Ubuntussa. Asian korjaamiseksi on kaksi vaihtoehtoa. Joko yritän itse tehdä asialle jotain.. tai odotan siihen asti kunnes Vipe tulee kyläilemään ja odotan vian korjautuvan ”kuin itsestään”..

Ja tämän jälkeen olen vielä laittamassa itseäni kurssille, jossa minun oletetaan osaavan koodata (ilmeisesti visual basicillä) jotakin saasteiden leviämiseen liittyvää..

Vaalit

2007-03-08T18:01:00.000Z

Kansailaisvelvollisuus taas kerran täytetty. Hannan kanssa käytiin äänestämässä Suomen suurlähetystössä ja sen jälkeen tietenkin vaalikahveilla.

Hannan kanssa näköalakahvilassa Bairro Alto:ssa.

Halpaa

2007-03-07T23:59:00.000Z

Kouluun kirjautuessani piti myös maksaa koulun vakuutus. Päällisin puolin pätevässä vakuutuksessa on kolme vaihtoehtoa, joista halvin korvaa mm. pysyvästä invaliditeetista 10 000 e ja hoitokuluja 2500 e, samojen lukujen ollessa kalleimmassa vaihtoehdossa 20 000 e ja 5000 e. Vakuutusten hinnat vain oli mielestäni kummallisesti ilmaistu, halvimmalle kun oli laitettu 1,16 e ja kalleimmalle 2,32 e. Kysyessäni asiaa, sain kuulla, että summa maksetaan tosiaankin vain kerran vuodessa!

Vielä en ole aivan ymmärtänyt, kuinka tämä vakuutus voi toimia. Pikaisella laskutoimituksella kun saa, että vaikka kaikki koulun perusopiskelijat maksaisivat kalleimman vakuutuksen, vakuutusyhtiö saa vain 2,32*8000=18 560 e. Sillä summalla ei kovin monia hoitokuluja tai vahinkoja makseta..

Mamma mia noita italianoja!

2007-03-02T11:51:00.000Z

Eilisten tupaantuliaisten jälkeen houkutus oli kova jättää aamun ensimmäinen luento väliin, mutta ihme kyllä sain kuin sainkin itseni liikkeelle. Huolimatta siitä että kävin katsastamassa ensin kokonaan väärän rakennuksen, saavuin ajoissa luentosalille vain todetakseni ettei luentosalin ulkopuolella ollut ketään ja salikin oli pimeänä. Informaatio siirretystä tai perutusta luennosta ei ihan kulkenut miulle asti, mikä ei suuremmin ihmetytä ottaen huomioon etten virallisesti ole koko IST:llä. Ilmeisesti on aivan normaalia, etteivät luennot ala vielä ensimmäisellä viikolla.

Annen lähdettyä takaisin Suomeen toissapäivänä, olen ainut vaihto-opiskelija Instituto Superior Técnicossa. Kiertoteiden kautta kuulin kumminkin jo pari päivää ennen Suomesta lähtöäni että Lissaboniin kevääksi opiskelemaan oli lähdössä myös taikissa opiskeleva Hanna. Hanna oli löytänyt kämppäkavereikseen pari italialaista poikaa, ja italialaisten mielestä tupaantuliaiset oli järjestettävä heti kun tavarat on saatu kannettua sisään. Ja niitähän ei vaihto-opiskelijalla paljoa kannettavana ole, joten tupaantuliaiset pidettiin jo eilen. Rauhallisten portugalaisten jälkeen lähinnä italialaisista (ja espanjalaisista) koostuva joukko oli suorastaan hengästyttävää kuunneltavaa.

Tänään myös kävin yliopistolla capoeira tunnilla. Nettisivuilta löytyy kiva kuva 10 hengen ryhmästä harjoittelemassa IST:n päärakennuksen edustalla, mutta ryhmä vaan on tähän päivään mennessä ehtinyt kutistumaan kolmipäiseksi..

Alku aina...

2007-03-01T11:50:00.000Z

Päätin käyttää viikon ennen virallisten papereiden hoitamista tehokkaasti hyväkseni, ja aloittaa saman tien eilen illalla valitsemillani kursseilla käynnin. Aamun ensimmäinen, ”Modelação ambiental” luento jäi hyvästä yrityksestä huolimatta väliin, koska syödessäni aamupalaa huomasin laittaneeni herätyskellon soimaan tuntia liian myöhään, ja luennon jo alkaneen.

Seuraavalle tunnille onnistuin saapumaan ajoissa. Koska tarkoitukseni oli ottaa kursseihini hieman ”liukumavaraa” (neljästä on hyvin varaa tiputtaa yksi pois kevään kuluessa, jos ”työmäärä” alkaa rasittaa..), päädyin valitsemaan myös kurssin ”Microbiologia”. Luennot näyttäisivät kestävän täällä normaalisti vain tunnin aiheesta kerrallaan (50 min), minkä ajan kielellisesti rajoittuneenakin jaksaa hyvin keskittyä. Yllätyksekseni huomasin pysyväni jotenkuten aiheessa mukana, huolimatta siitä että opetus oli pelkästään portugaliksi. Asiaa kyllä auttoi kovasti slaidi esitys, portugali kun kirjoitettuna muistuttaa hyvin paljon espanjaa.

Lissabonin elektronisen matkakortin hakemuksenkin sain saman tien toimitettua, kiitos siitä erään italialaisen vaihto-oppilaan (jonka nimen tietenkin jo unohdin), joka opasti lähimpään valokuvaamoon ja sieltä matkakorttihakemuksen jättöpisteelle. Aitona italianona tämä poika ei tietenkään puhunut kuin ”muutaman” sanan englantia, joten kommunikointi hoitui sekoittamalla sujuvasti neljää kieltä yhteen; englantia, portugalia, italiaa ja espanjaa.

Saapuminen

2007-02-28T11:27:00.000Z

Niin sitä taas kerran eilen aiheutettiin aimo annos hiilidioksipäästöjä ilmakehään. Tohtori Klemolan mukaan matkoihini HEL-AMS ja AMS-LIS kului 173 litraa raakaöljyä ja saman määrän hiilidioksidipäästöjä olisin voinut hoitaa ilmaan myös ajelemalla perheautolla 2156 km.

Mikä ei sitten hämmentävästi vaikutakaan kovin pitkältä matkalta, koska via Michelinin mukaan ajokilometrejä Helsingistä Lissaboniin tulisi 2826. Ja siinä ei vielä ole mukana laivalla kuljettuja matkoja..

Tällä kertaa matkustusmukavuutta ehdottomasti lisäsivät Amsterdamin kentän ihanat isot sohvat ja muut lounge-tuolit, Damissa kun vierähti aamupäivällä useampi tunti ja aamu neljältä heränneenä siinä vaiheessa jo kaipasikin mukavaa köllöttelyä.

Lissaboniin lentäville voin ehdottomasti suositella lentoja, joissa laskeutumisajankohta osuu päiväsaikaan. Lentokoneen kaartaessa Lissabonin kentälle joen eteläpuolen kautta itse kaupungin yli kaarretaan jo niin matalalta, että kaupunkimaisemat lentokoneen ikkunasta ovat vallan kernaat.

Suomalainen Anne tarjosi ystävällisesti kentältä opastuksen kämppäänsä, johon myös sain majoittua ensimmäisen yön. Tilapäinen majoitus muuttui pysyvämmäksi, kun Anne keskiviikkona lähti takaisin kohti Suomea, ja päätin saman tien majoittaa Annen huoneen. Nyt sitten asustelen 5 min kävelymatkan päässä yliopistolta asunnossa, jonka kahdessa ensimmäisessä huoneessa omistaja pariskunta pitää kielitoimistoa, ja loppua kolmea huonetta majoittaa lisäkseni kiinalainen tyttö ja kaksi portugalilaista tyttöä.

Tässä "kaunis" IST:n päärakennus. Campus alueella opiskelee kuulemma n. 8000 perusopiskelijaa ja jonkun verran jatko-opiskelijoita päälle. Hieman siis pienempi kuin Otaniemi, myös tilojensa puolesta.

Yliopistolle päästyäni tänään ei onneksi ollut ensimmäisenä ohjelmassa vuokrailmoitusten selailu ja asuntojen perään soittelu, vaan sisäänkirjautuminen. Tietenkin tarvitsen papereihini ” Engenharia Mecânica” osaston professorin allekirjoituksen, jonka viikoittaisen vastaanottoajan oli juuri päättynyt kaksi tuntia sitten. KV-toimiston nainen neuvoi ystävällisesti ottamaan rennosti ensi keskiviikkoon asti, ja hoitamaan sitten sisäänkirjautumisen loppuun.